Opinnot maaliin Belgiassa 1: Ensimmäiset viikot vaihdossa

 Hallo! 😊

Me ollaan Sina ja Krista PTOIMS22-luokalta. Lähdimme Brysseliin tekemään viimeiset harkkamme, ja nyt reissua on takana kolmisen viikkoa. Saavuttiin Brysseliin torstaina 25.9. ja ensimmäinen viikonloppu käytettiin asettumiseen ja lähialueeseen tutustumiseen. Lauantaina käytiin myös opastetulla kävelykierroksella Brysselin keskustassa. Kierroksen aikana saatiin mielenkiintoista tietoa kaupungin nähtävyyksistä sekä hyviä vinkkejä erilaisista museoista ja aktiviteeteista.  

Ensimmäinen kokonainen viikko sisälsi orientaatiopäiviä Odiseen Terranova-kampuksella, jossa tavattiin vaihdosta vastaava opettaja ja muita Erasmus-opiskelijoita. Meitä toimintaterapiaa opiskelevia Erasmus-opiskelijoita, jotka tekevät harjoittelunsa Brysselissä, on yhteensä seitsemän - muut viisi ovat Espanjasta. Kävimme koululla läpi käytännön asioita ja ohjeita. Koemme, että meidät otettiin hyvin vastaan, ja kaikki olivat valmiita auttamaan meitä ja vastaamaan kysymyksiimme. 

Meillä molemmilla on pitkä matka harkkapaikoillemme, joten haluttiin testata matkoja jo etukäteen ennen ensimmäistä harkkapäivää. Harjoiteltiinkin ekan viikon aikana kulkemaan julkisilla omille harkkapaikoillemme, ja hankittiin kortit, joilla voimme matkustaa eri julkisilla kulkuvälineillä. 

Me käydään harkassa neljä päivää viikossa, ja viides päivä on varattu asiakasraportin kirjoittamiselle. Nyt on kaksi ensimmäistä harkkaviikkoa takana: 

Sina 

Mä teen mun viimeisen harjoittelun vastaanottokeskus Fedasil Machelenissa. Keskuksessa asuu noin 360 turvapaikanhakijaa monesta eri maasta ja eri taustoista. Siellä ei ole toimintaterapeuttia töissä, mutta mun kanssa samaan aikaan harkkaa suorittaa belgialainen tt-opiskelija, Manal. Me ollaankin tehty nämä ensimmäiset viikot tiiviisti yhteistyötä ja tuettu toinen toistamme. Manal on auttanut mua todella paljon myös kielimuurin kanssa, sillä hän puhuu sekä hollantia että ranskaa. 

Harjoittelupaikkana vastaanottokeskus on haastava, sillä työntekijät ovat todella kiireisiä, resurssit ovat vähäiset ja asukkaat puhuvat eri kieliä ja voivat olla todella haavoittuvaisessa asemassa. Minä ja Manal ei olla saatu kovin selkeitä ohjeita siitä, mitä meiltä odotetaan Fedasilin puolesta. Myös ohjeistukset koululta ovat tuntuneet epäselviltä, koska meidän harkkapaikkamme on niin erilainen verratuna muiden opiskelijoiden paikkoihin. Siksi meidän täytyy tehdä asioita vähän eri tavalla ja meidän on pitänyt olla ensimmäisestä päivästä asti todella oma-aloitteisia. 

Ensimmäisten viikkojen aikana me ollaan tutustuttu vastaanottokeskuksen toimintaan ja siihen millaista siellä asuminen ja työskentely on sekä millaista tukea turvapaikanhakijat saavat. Ollaan osallistuttu palavereihin ja keskusteluihin asukkaiden tilanteisiin liittyen. Ollaan myös suunniteltu ja ohjattu toimintaa lapsille sekä pidetty lautapelihetki aikuisten kanssa. Yhtenä iltana lähdettiin myös Brysselin keskustaan elokuvateatteriin asukkaiden kanssa.  

Toiminta- ja elinympäristönä vastaanottokeskus on erittäin deprivoiva eli se rajaa ihmisten mahdollisuuksia osallistua heille merkitykselliseen toimintaan huomattavasti. Tämän lisäksi monilla vastaanottokeskuksessa asuvilla on paljon traumoja ja mielenterveyden haasteita. Monet ovat asuneet keskuksessa jopa vuosia. Jo ensimmäisinä viikkoina olen kuullut monia koskettavia tarinoita sekä havainnoinut kuinka vastaanottokeskuksessa kasvaminen vaikuttaa lapsiin. Kielimuurin lisäksi nämä ovat asioita, jotka tekevät tästä harjoittelusta henkisesti todella raskaan ja joudun kiinnittämään erityistä huomiota palautumiseen sekä ammatillisen roolin ylläpitämiseen. Kohtaamiset asukkaiden kanssa kaikkine tunteineen tekee tästä harkasta itselleni erityisen merkityksellisen ja varmasti ikimuistoisen.  

Seuraavilla viikoilla täällä on syyslomat kouluista, joten keskuksessa on enemmän lapsia myös aamupäivisin. Aiomme järjestää lapsille toimintaa sekä tutustua enemmän myös aikuisiin asukkaisiin. Tavoitteena olisi toteuttaa myös yksilöllistä toimintaa oman asiakasraportti “asiakkaan” kanssa. Tätä odotan innolla ja toivon, että pystyisimme tekemään jotain hänelle merkityksellistä ja mielekästä yhdessä. 

Krista 

Mun harkkapaikka on Kuntoutussairaala Inkendaal. Oon siellä kuntoutusosastolla D200, jossa potilailla on ortopedisiä sairauksia tai vammoja, selkäydinvammoja sekä neuromuskulaarisia sairauksia. On tosi monipuolinen osasto siis! Osasto on vuodeosasto eli potilaat yöpyy osastolla yksilöllisesti määritellyn ajan sen mukaan, kuinka pitkää kuntoutusta he tarvitsevat sairaalaolosuhteissa. Pääasiassa potilaat on ikääntyneitä, mutta poikkeuksia löytyy myös hieman nuoremmista kuntoutujista.  

Osastolla tapahtuva kuntoutus on moniammatillista ja painottuu pääasiassa fyysiseen kuntoutukseen. Osastolla D200 työskentelee yhteensä viisi toimintaterapeuttia. Jokaisella on omat potilaansa, joita he tapaavat päivittäin. Yhden terapiasession pituus vaihtelee puolesta tunnista tuntiin. Mulla on ohjaajina kaksi toimintaterapeuttia, joiden kanssa työskentelen vuorotellen. Lisäksi mulla on mahdollisuus päästä seuraamaan muiden toimintaterapeuttien ja muiden ammattiryhmien edustajien työtä. Tavoitteena on saada mahdollisimman monipuolinen ja laaja kokemus kuntoutuksesta tässä sairaalassa! Osastolla D200 työskentelee toimintaterapeuttien lisäksi fysioterapeutteja, sairaanhoitajia, lähihoitajia, psykologeja, puheterapeutteja, sosiaalityöntekijöitä ja lääkäreitä.  

Ensimmäiset kaksi viikkoa ovat olleet intensiiviset ja todella mielenkiintoiset, mutta samalla myös kuormittavat uuden tiedon, uusien menetelmien ja uuden ympäristön vuoksi. Lisäksi kielimuuri on tuonut omat haasteensa, sillä sairaalassa puhutaan pääasiassa hollantia ja ranskaa, joita kumpaakaan en itse hallitse. Ohjaajani joutuvat siis paljon kääntämään minulle potilaiden ja muiden työntekijöiden kanssa käytyjä keskusteluja. Ohjaajien kanssa pärjään hyvin englannin kielellä, mutta potilaiden kanssa vuorovaikutus on joskus rajallisempaa. Kielimuuri rajoittaa siis vuorovaikutusta ja omia mahdollisuuksia toimia potilaiden kanssa, mikä tietenkin harmittaa itseä. On kuitenkin ollut ihanaa, kun osa potilaista on tsempannut ja pyrkinyt puhumaan englantia kanssani, vaikka se ei heille ole ollut helppoa.  

Olen kahden viikon aikana nähnyt jo paljon erilaisia menetelmiä ja harjoitteita. Useimmiten terapiassa on keskitytty nivelten ja lihasten harjoittamiseen, lihasvoiman ja kestävyyden lisäämiseen sekä nivelten liikkuvuuden parantamiseen. Potilaat käyttävät usein myös erilaisia liikkumisen apuvälineitä, kuten kyynärsauvoja, rollaattoria tai manuaalista tai sähköpyörätuolia, joten terapiassa harjoitellaan niiden käyttöä. 

Mielenkiintoisimpia kokemuksia ovat ehdottomasti olleet allasterapia ja hevosavusteinen terapia, jotka olivat mulle täysin uusia. Allasterapiassa olemme tehneet erilaisia liikeharjoituksia veden vastusta hyödyntäen ja käyttäneet apuna välineitä, kuten steppilautaa, uimapötköjä ja palloja. Hevosavusteisessa terapiassa olin mukana sairaalan lähellä olevalla tallilla, jossa potilas ratsasti hevosen selässä toimintaterapeutin ja minun kävellessä hevosen molemmin puolin, tallin työntekijän ohjatessa hevosta. Olen nähnyt myös esimerkiksi, miten erilaisia pelejä hyödynnetään fyysisessä kuntoutuksessa, miten niveliä mobilisoidaan, ja mitä musiikkiterapiassa voidaan tehdä.

Harjoittelun alkuviikoilla olen pääasiassa havainnoinut potilaiden toimintaa ja terapiamenetelmiä, mutta vähitellen olen päässyt myös ohjaamaan harjoitteita itsenäisesti. Seuraavien viikkojen aikana tulen osallistumaan yhä aktiivisemmin potilaiden terapioiden toteuttamiseen, ja odotan sitä innolla! 

Kysykää ihmeessä kommenteissa, jos joku jäi mietityttämään! Myöhemmin kerrotaan muun muassa, miten harkat sujuu, ja miten me valmistauduttiin vaihtoon sekä annetaan vinkkejä niille, jotka ovat lähdössä vaihtoon tai miettivät sitä. Ihanaa syksyä! 

💖: Sina & Krista