Toimintaterapiaa ympäri maailman

Mitä pidemmälle vaihto on edennyt sitä epäaktiivisempi tästä blogista on tullut. Tokat harjoittelut pyörii kovaa vauhtia ja paluulennot on jo bookattu parin viikon päähän. Kiirettä siis pitää, varsinkin Vapulla, joka työskentelee toisessa harkkapaikassaan itsenäisesti toimintaterapeutin roolissa ja joutuu siksi tekemään myös aika paljon ylimääräistä kirjallista työtä. Kurkataan kuitenkin tässä postauksessa vähän viimeaikojen kuulumisiin, toiseen harjoitteluun ja vapaa-aikaan täällä.  Lauran toinen harjoittelu on aivovammakuntoutujien päiväkeskus Terranova. Samassa yhteydessä toimii myös varhain diagnosoitua muistisairautta sairastaville tarkoitettu päiväkeskus Vitanova. Todellisuudessa ryhmiä ohjaa ja hoitaa sama henkilökunta ja asiakkaatkin ovat pääasiassa sekaisin samassa tilassa. Päiväkeskuskonsepti tekee työskentelystä tahdiltaan aikaisempaa sairaalaharjoittelua rauhallisempaa. Päivän ensimmäiset terapiat alkaa kello kymmenen ja kestää kahteentoista. Toinen terapia-aika on puol...

Päivät ja viikot Belgiassa vierii ja meidän ensimmäinen harjoittelu on tullut päätökseen. Haluttiinkin kirjoittaa vielä postaus, jossa voitaisiin vetää vähän yhteen viimeistä kuuden viikon rupeamaa ja fiiliksiä sen aikana. Viime viikolla Vapulla oli itsenäisen työskentelyn "vapaa" viikko, kun seuraavalla harjoittelupaikalla lomailtiin ja Laura aloitti toisen harjoittelunsa Terranova-nimisessä aivovammakuntoutujien päiväkeskuksessa. Nyt kuitenkin palataan vielä hieman ajassa taaksepäin.  Meidän ensimmäiset harjoittelut alkoivat noin viikko Belgiaan kotiutumisen jälkeen ja alku oli molemmille hieman haastava. Koko arki oli vielä täällä levällään ja kaikki tunteet niin ilot kuin harmitkin tuntuivat ehkä jopa tavallista suurempina. Alkuviikkoina tasapainoteltiin kovasti omien rutiinien ja yhteisen yllättäen alkaneen kämppiselämän kanssa ja yritettiin löytää niin julkisen liikenteen kortteja kuin Lauralle uutta asuntoakin. Siksi fokus ja motivaatio harjoittelun osalta olivat toisi...

Useampi viikko on jo vierähtänyt ensimmäisissä harjoittelupaikoissa. Pikkuhiljaa arki on rutinoitunut, harkkapaikat ja työkaverit ovat tulleet tutuiksi ja pitkiin päiviinkin alkaa tottua. Nyt neljän viikon jälkeen (huh, kun aika on mennyt nopeesti?!) on hyvä palata kuulumisiin harkkapaikkojen suhteen. Kerrotaan tässä postauksessa myös vähän fiiliksiä siitä, miten englannin kielellä on pärjännyt harjoittelupaikoissa. Viimekertaisessa postauksessa kerrottiin, miten on meistä on tuntunut, että englantia tulee usein puhuttua enemmän asiakkaiden kuin toimintaterapeuttien kanssa. Tämä pitää vieläkin osittain paikkaansa, mutta neljän viikon aikana yhä useampi toimintaterapeutti on uskaltautunut puhumaan rohkeammin englantia. Silti on muutamia toimintaterapeutteja, jotka edelleenkään eivät uskalla (tai halua?) puhua itselleen vierasta kieltä. Muutamat paikalliset ovat myös kertoneet, että täällä Belgiassa monelle on todella tärkeää saada puhua omalla äidinkielellään, jonka vuoksi vieraalla kie...