Toimintaterapiaa ympäri maailman

Hellurei vaan kaikille! Tämä postaus tuli aloitettua, kun olin vielä Tanskassa, mutta kirjoitan sen loppuun, kun olen jo saapunut takaisin Suomeen. Herätys ei enää soi joka arkiaamu 5.30 repien minut ihanan lämpimästä sängystä ylös ja ulos kylmiin aamuihin. Todella ihanaa, kun voi suunnitella päivät niin, että ei tarvitse ajatella kellon aikoja ja milloin liikkeet menevät kiinni. Nyt voin päivällä mennä shoppailemaan ja seikkailemaan, jolloin on enemmän aikaa kuin vain se pari tuntia illalla harjoittelun jälkeen.   Olen myös huomannut, että kun olen nyt sen muutaman viikon asunut omassa huoneessa ja saanut nukkua kunnolla, niin energiaa riittää niin paljon enemmän kaikkeen, kuin aiemmin. Harjoittelussakin viimeiset kaksi viikkoa jaksoi paremmin, kun sai nukkua kunnolla. Ainakin tästä unettomuudesta oppi sen, että suomalaisella jääräpäisyydellä ja tahdonvoimalla mentiin aika pitkälle. Varsinkin siinä kohtaa, kun ensimmäinen kuukausi oli takana ja arkipäivinä sai nukuttu...

Hellurei vaan kaikille! Ajattelin tässä postauksessa käydä läpi vähän kaikkea mitä tuli opittua harjoittelun aikana sairaalalla. Paljon tuli opittua ja olen paljon puhunutkin siitä, mitä olen tehnyt ja oppinut harjoittelun aikana, mutta ei kaikkea ole tullut kerrottua vielä. Lopuksi hieman omia ajatuksiani ulkomaille harjoitteluun lähdöstä.  Olen huomannut sen, että olen saanut paljon itsevarmuutta täällä ollessani ja aluksi olisin mieluummin katsonut sivusta muutaman kerran miten asia hoidetaan ja sitten mennyt itse kokeilemaan. Onnekseni ohjaajani ei katsellut sellaista käytöstä ja ensimmäisen kerran kun olin nähnyt, miten homma menee, niin sitten piti jo kokeilla itse. Toisille tämä voi tuntua hirveältä ajatukselta, että melkeinpä kirjaimellisesti heitetään tilanteeseen missä ei haluaisi olla mielellään, koska on epävarma taidoistaan, näin minustakin tuntui ensimmäisillä kerroilla. Mitä enemmän tein samoja asioita ja kehityin niissä, niin sitä helpompaa niiden teko ...

Hellurei vaan kaikille! Death Star, Star Wars Louisiana-taidemuseo oli kohteena lauantaina. Matkaan lähdettiin aamulla muutaman muun vaihtarin kanssa ja junamatka sinne oli erittäin kaunis. Puissa loisti syksyn eri värit ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja meri kimmelsi ihanaa loistoaan taustalla. Museo oli iso ja se sijaitsi aivan meren vieressä, joten museon kahvilasta oli erittäin komeat näkymät merelle. Erilaiset taidenäyttelyt museon sisällä olivat mielenkiintoisia ja osa oli hieman liian outoja minun makuuni ja osasta en ottanut selvää ollenkaan. Hauska reissu oli ja mukavasti kului lauantaipäivä siinä ja illalla vietettiin jälleen kerran yhden vaihtarin läksiäisiä.  Meri näkymät museon kahvilasta Maanantaina alkoikin sitten viimeinen viikkoni harjoittelussa ja harmillisesti se olisi myös viimeinen päivä, kun näen ohjaajaani, koska hän olisi loppuviikon poissa. Maanantaina siis tapasin normaalisti potilaani ja meillä oli myös ohjaajani kanssa...