Se oli siin si

Hellurei vaan kaikille!

Tämä postaus tuli aloitettua, kun olin vielä Tanskassa, mutta kirjoitan sen loppuun, kun olen jo saapunut takaisin Suomeen.

Herätys ei enää soi joka arkiaamu 5.30 repien minut ihanan lämpimästä sängystä ylös ja ulos kylmiin aamuihin. Todella ihanaa, kun voi suunnitella päivät niin, että ei tarvitse ajatella kellon aikoja ja milloin liikkeet menevät kiinni. Nyt voin päivällä mennä shoppailemaan ja seikkailemaan, jolloin on enemmän aikaa kuin vain se pari tuntia illalla harjoittelun jälkeen.  Olen myös huomannut, että kun olen nyt sen muutaman viikon asunut omassa huoneessa ja saanut nukkua kunnolla, niin energiaa riittää niin paljon enemmän kaikkeen, kuin aiemmin. Harjoittelussakin viimeiset kaksi viikkoa jaksoi paremmin, kun sai nukkua kunnolla. Ainakin tästä unettomuudesta oppi sen, että suomalaisella jääräpäisyydellä ja tahdonvoimalla mentiin aika pitkälle. Varsinkin siinä kohtaa, kun ensimmäinen kuukausi oli takana ja arkipäivinä sai nukuttua sen 4-5 tuntia, josta todellisuus oli se, että melkein joka arki yö unet jäivät siihen 4 tuntiin ja joskus en saanut nukuttua kuin 2 tai 3 tuntia yössä. Toki olin valmistautunut henkisesti siihen, että yhtä paljon en varmaan tule nukkumaan kuin kotona, koska tiesin, että jaan huoneen toisen kanssa, mutta en silti odottanut sitä mitä tuli tapahtumaan. 

Tottahan myös sekin on, että nämä huoneet, joissa asumme on tarkoitettu yhdelle henkilölle ja moni meistä vaihtareista jakaa huoneen toisen kanssa ja onhan se hintakin erittäin suolainen siihen nähden paljonko tilaa on. Etukäteen piti maksaa 1 200 kruunua, joka on noin 161.37e, varausmaksua ja sen jälkeen vielä erikseen huoneen hinta. Kahden hengen huoneesta maksan 18 000 tanskan kruunua joka on noin 2 419,74e ja yhden hengen huoneesta muutama vaihtari maksaa 24 000 tanskan kruunua. Tässäkään ei siinä suhteessa ole mitään järkeä, että meidän on pakko maksaa koko syyslukukausi, vaikka olisimme vain puolet siitä ajasta täällä. Pelkkää rahastustahan tämä on, koska ihan maalaisjärjellä kahden hengen huoneesta pitäisi maksaa puolet siitä, mitä porukka maksaa yhden hengen huoneesta. Parhaimmat kommentit huoneen koosta on tullut kaksoisveljeltäni ja isältäni. Kaksoisveljeni kysyi ihan tosissaan huoneen nähdessä, et onks tää oikeesti täs, mä luulin et tää olis paljon isompi ja teil olis, niinku omat pienet huoneet, eikä tämmöstä. Isäni totesi huoneen nähtyään, että eihän tää ees täytä lastensuojelunviranomaisten säädöksiä siitä, kuinka iso yhden hengen huone pitäis olla. Onhan se totta, että vaikka tulisi huonetoverinsa kanssa toimeen, niin erittäin pieni tila on ja omaa rauhaa ei ole ollenkaan, jos molemmat ovat huoneessa samaan aikaan. Yksin asuessa huone menee juuri, koska kaikki tila on itsellesi ja saat käyttää sen, miten haluat. Silti olen edelleen tyytyväinen, että tulin asuntolaan asumaan, koska olen saanut paljon uusia kavereita ja ei ole niin yksinäistä, kun ympärillä on paljon ihmisiä. 

Enää pari päivää jäljellä siihen, kun palaan takaisin Suomeen. En ole valmis menemään takaisin ja samaan aikaan haluan jo takaisin Suomeen. Vielä olisi, niin paljon nähtävää ja koettavaa, että toivoisin olevani pari viikkoa pidempään, jotta ehtisin tekemään enemmän. Olen myös ehtinyt kokemaan ja näkemään jonkun verran, että ei täältä nyt ihan tyhjin käsin takaisin lähdetä. Toisten vaihtareiden kanssa, jotka ovat tulleet hyviksi kavereiksi täällä, niin ollaan jo suunniteltu, milloin nähdään uudelleen ja voitaisiin jopa joku reissu tehdä yhdessä lähitulevaisuudessa. Näillä näkymin näkisin ensimmäisen vaihtari kaverini jo ensi tammikuussa, kun hän tulee Suomeen. Viimehetken shoppailut tuli myös hoidettua alta pois ja sitten odotti vain enää kaikkien kamojen pakkaaminen ja huoneen siivoaminen ennen lähtöä. Vaikka olin vanhempieni mukana lähettänyt tavaraa ja vaatteita jo takaisin, jouduin silti menemään ja ostamaan toisen matkalaukun, onneksi vain pienen, jotta saisin kaiken tuotua takaisin Suomeen. 

Viimeinen kokonainen päivä kului pakatessa ja siivotessa ja illalla mentiin muutamien kanssa yhteen kahvilaan istumaan iltaa vielä viimeistä kertaa. Seuraavana aamuna odottikin sitten se ikävin asia, kun joutui sanomaan hyvästit kaikille ja lähtemään kohti lentokenttää ja matka takaisin Suomeen alkoi. Metroasemalla tapasin vielä mentorini ja hän tuli kanssani lentokentälle ja auttoi matkalaukkujen kanssa. Lentokentällä yritin myös löytää yhden kavereistani, ketä oli lähdössä Amsterdamiin pienelle lomalle ja hänen koneensa piti lähteä ennen minun konettani, mutta hänen lentonsa viivästyi ja onnistuimme näkemään kentällä ja siinä vielä vähän aikaa hengailemaankin. Lopulta oli aika sanoa hänellekin hyvästit, mutta ei onneksi pitkäksi aikaa, koska hän on tulossa Suomeen heti tammikuussa. Lentokoneeseen päästyäni sain kuulla, että oma lentoni on kanssa viivästynyt, koska lentokone on edellisellä lennolla törmännyt lintuun ja teknikon pitää tutkia, että koneessa on kaikki kunnossa. Lentäjä yritti rauhoitella ihmisiä kertomalla asian olevan aika yleistä ja, että he ovat enemmän huolissaan linnun perheestä. En silti aluksi ollut mikään rauhallisuuden tyyssija, kun kuulin tämän uutisen, mutta koska jouduimme odottamaan noin 30 minuuttia koneessa lähtöä, niin koneen noustessa en enää edes ajatellut asiaa ja matka sujui hyvin. Tukholmassa valitettavasti jouduimme odottamaan konettamme puolitoista tuntia pidempään kuin piti, ja täytyypi todeta, että lentokentän tuolit ovat erittäin epämukavat, kun on hieman lyhyempi ihminen. Ei niissä pystynyt selkäsuorassa istumaan, koska sitten ei yltänyt jalat kunnolla maahan, joten jouduin istumaan semmoisessa hieman makuu asennossa ja pidemmän päälle se alkoi, olemaan hieman epämukava asento. Lopulta pääsin turvallisesti takaisin Suomeen ja isäni oli Turun lentokentällä vastassa ja siitä sitten nopeasti oman kämpän kautta vanhempien tykö viettämään joululomaa. 

Turun lentokentältä

Aluksi oli hieman epätodellinen olo, että olen oikeasti tullut takaisin Suomeen ja, että kolme kuukautta Tanskassa kului ihan liian nopeasti. Kyllä sitä näin parin päivän jälkeen kotona oltua on jo taas sopeutunut siihen, että on takaisin Suomessa. Siinä oli sitten minun 3 kuukauden vaihtoni Tanskassa taputeltu loppuun ja edelleen suosittelen vahvasti vaihtoon lähtöä, ylämäkiä ja alamäkiä oli reissussani, mutta olen silti erittäin tyytyväinen vaihtooni ja kaikkeen mitä opein siellä ja pääsin kokemaan. Myös monien uusien kavereiden saaminen oli mahtavaa. Uusia kokemuksia rikkaampana jatkan elämääni ja opiskeluani Suomessa iloisin mielin.

-Anna