Hoi, hoe gaat het?
Hei taas!
Kahden viikon pääsiäislomalla pyöräilin Hollantiin ja kävin Bristolissa. Rotterdamiin matkaa on n. 103 kilometriä ja Flanderin ja Hollannin tasaisessa maastossa ja hyvillä pyöräteillä matka taittuu kevyesti. Itse pysähdyin Dordrechtissa matkalla koska päivä meinasi loppua kesken. Dordrechtissa on todella kaunis luonnonpuisto ja vanha kanaalien halkoma keskusta. Rotterdam on Hollannin suurin kaupunki ja todella ainutlaatuinen täällä päin, koska maailmansotien pommitusten takia se rakennettiin täysin uudestaan ja siksi se on hyvin moderni. Hollannissa pyöräileminen oli todella helppoa: pyörille on hyvin selkeät reitit, kyltti joka käännöksessä osoittamassa reittiä seuraavaan kaupunkiin tai kylään ja omat liikenneympyränsä ja tienylityksissä autot antavat tietä. Kävin junalla myös Amsterdamissa ja Utrechtissa ja viikon reissun jälkeen toivoin että voisin vielä jatkaa. Rotterdamin hostelli oli ihana ja kotoisa: yksi niistä mahtavista paikoista, joissa tuntee olevansa kotonaan maailmalla ja saa muista reissaajista uusia kavereita. Sen nimi on Ani&Haakien ja siellä on riippumattoja puutarhassa, kitara jota saa lainata, kissa ja yhteinen päivällinen kerran viikossa. Yöbussimatka Lontooseen oli aika kamala mutta maksoi vain 17 euroa. Bristol on todella viihtyisä kaupunki, kauniiden vanhojen metsien ympäröimä ja todella lähellä Walesia. Jos sinne päin päätyy, suosittelen Brecon Beaconsin kansallispuistoa Walesissa.
Pääsiäisloman jälkeen vaihdoin harjoitteluyksikköä sairaalan sisällä. Loppuharjoittelu olisi tarkoitus suorittaa neurologisen kuntoutuksen osastolla, mikä on hurjan mielenkiintoista. Asiakkailla on takanaan jo sairaalajakso ja ehkä toinenkin kuntoutusyksikkö ja he tulevat kuntoutukseen vähintään kolmeksi kuukaudeksi asuen osastolla kolmesta viiteen päivään viikossa. Kuntoutus on todella intensiivistä: joka päivä on useampaa eri terapiaa. Toimintaterapeutteja osastolla on kolme ja he antavat sekä yksilö- että ryhmäterapiaa. Yksilöterapiassa harjoitellaan käden käyttöä mm. terapiavahan ja hienomotoristen harjoitusten avulla sekä joidenkin asiakkaiden kanssa yritetään palauttaa käden tuntoaistia. Joidenkin asiakkaiden kanssa käytetään myös ruoanlaittoa ja on ollut mielenkiintoista päästä seuraamaan, miten mm. yksikätisyys ja apraksia vaikuttavat ruoanlaittoon. Ryhmäterapiassa käytetään tietokonepelejä ja erityisesti aivojen kuntouttamiseen kehitettyjä ohjelmia tietokoneella, kolmiulotteisen rakentamisen tehtäviä ja tangrameja sekä neurologian kurssiltakin tuttuja kynä-paperitehtäviä, jotka kehittävät mm. kuvio-tausta-erottelukykyä, keskittymiskykyä ja päättelykykyä. Suurin osa asiakkaista osaa englantia ja terapioissa pystyn auttamaan ja keskustelemaan heidän kanssaan. Osa asiakkaiden tekemistä tehtävistä tosin on niin vaikeita, että suoralta kädeltä en osaisi itsekään sitä tehdä.
Sain myös oman asiakkaan, jolla on otsalohkovaurio. Hänellä ei vielä ole yksilöllistä toimintaterapiaa, joten saan olla hänen terapeuttinsa seuraavan kuukauden ajan. Tuntuu samaan aikaan kivalta ja myös vähän pelottavalta saada vastuuta. Psykiatrisella puolella tehtävänäni oli lähinnä seurata ja jutella asiakkaiden kanssa ja tuntui välillä turhauttavalta, kun kielen takia en pystynyt olemaan niin aktiivinen kuin olisin halunnut. Oman asiakkaani yhtenä suurimmista haasteista on vaurion aiheuttama aloitekyvyn puute ja häntä on hyvin vaikea houkutella terapioihin. Yleisesti neurologisella puolella virkistävää ja innostavaa on kuitenkin nähdä asiakkaiden suuri motivaatio kuntoutumiseen. Oman asiakkaani kanssa lähdenkin työskentelemään tavoitteiden, motivaation ja terapeuttisen suhteen kanssa.
Antwerpenissä eläminen maistuu hyvältä. Eilen kävin Gentissä, joka on kaunis vanha kaupunki alle tunnin matkan päässä täältä. Siellä oli todella mahtava tanssitapahtuma kaupungin keskustassa. Borgerhout, jossa asun on todella kansainvälinen alue ja olen jo pari kertaa päätynyt tapahtumaan, jossa livemusiikki tulee Syyriasta. Mahtavaa nähdä, kuinka monet vanhemmatkin ihmiset tanssivat tai laulavat mukana.
Terveisin,
Hanna-Mari
Kahden viikon pääsiäislomalla pyöräilin Hollantiin ja kävin Bristolissa. Rotterdamiin matkaa on n. 103 kilometriä ja Flanderin ja Hollannin tasaisessa maastossa ja hyvillä pyöräteillä matka taittuu kevyesti. Itse pysähdyin Dordrechtissa matkalla koska päivä meinasi loppua kesken. Dordrechtissa on todella kaunis luonnonpuisto ja vanha kanaalien halkoma keskusta. Rotterdam on Hollannin suurin kaupunki ja todella ainutlaatuinen täällä päin, koska maailmansotien pommitusten takia se rakennettiin täysin uudestaan ja siksi se on hyvin moderni. Hollannissa pyöräileminen oli todella helppoa: pyörille on hyvin selkeät reitit, kyltti joka käännöksessä osoittamassa reittiä seuraavaan kaupunkiin tai kylään ja omat liikenneympyränsä ja tienylityksissä autot antavat tietä. Kävin junalla myös Amsterdamissa ja Utrechtissa ja viikon reissun jälkeen toivoin että voisin vielä jatkaa. Rotterdamin hostelli oli ihana ja kotoisa: yksi niistä mahtavista paikoista, joissa tuntee olevansa kotonaan maailmalla ja saa muista reissaajista uusia kavereita. Sen nimi on Ani&Haakien ja siellä on riippumattoja puutarhassa, kitara jota saa lainata, kissa ja yhteinen päivällinen kerran viikossa. Yöbussimatka Lontooseen oli aika kamala mutta maksoi vain 17 euroa. Bristol on todella viihtyisä kaupunki, kauniiden vanhojen metsien ympäröimä ja todella lähellä Walesia. Jos sinne päin päätyy, suosittelen Brecon Beaconsin kansallispuistoa Walesissa.
Pääsiäisloman jälkeen vaihdoin harjoitteluyksikköä sairaalan sisällä. Loppuharjoittelu olisi tarkoitus suorittaa neurologisen kuntoutuksen osastolla, mikä on hurjan mielenkiintoista. Asiakkailla on takanaan jo sairaalajakso ja ehkä toinenkin kuntoutusyksikkö ja he tulevat kuntoutukseen vähintään kolmeksi kuukaudeksi asuen osastolla kolmesta viiteen päivään viikossa. Kuntoutus on todella intensiivistä: joka päivä on useampaa eri terapiaa. Toimintaterapeutteja osastolla on kolme ja he antavat sekä yksilö- että ryhmäterapiaa. Yksilöterapiassa harjoitellaan käden käyttöä mm. terapiavahan ja hienomotoristen harjoitusten avulla sekä joidenkin asiakkaiden kanssa yritetään palauttaa käden tuntoaistia. Joidenkin asiakkaiden kanssa käytetään myös ruoanlaittoa ja on ollut mielenkiintoista päästä seuraamaan, miten mm. yksikätisyys ja apraksia vaikuttavat ruoanlaittoon. Ryhmäterapiassa käytetään tietokonepelejä ja erityisesti aivojen kuntouttamiseen kehitettyjä ohjelmia tietokoneella, kolmiulotteisen rakentamisen tehtäviä ja tangrameja sekä neurologian kurssiltakin tuttuja kynä-paperitehtäviä, jotka kehittävät mm. kuvio-tausta-erottelukykyä, keskittymiskykyä ja päättelykykyä. Suurin osa asiakkaista osaa englantia ja terapioissa pystyn auttamaan ja keskustelemaan heidän kanssaan. Osa asiakkaiden tekemistä tehtävistä tosin on niin vaikeita, että suoralta kädeltä en osaisi itsekään sitä tehdä.
Sain myös oman asiakkaan, jolla on otsalohkovaurio. Hänellä ei vielä ole yksilöllistä toimintaterapiaa, joten saan olla hänen terapeuttinsa seuraavan kuukauden ajan. Tuntuu samaan aikaan kivalta ja myös vähän pelottavalta saada vastuuta. Psykiatrisella puolella tehtävänäni oli lähinnä seurata ja jutella asiakkaiden kanssa ja tuntui välillä turhauttavalta, kun kielen takia en pystynyt olemaan niin aktiivinen kuin olisin halunnut. Oman asiakkaani yhtenä suurimmista haasteista on vaurion aiheuttama aloitekyvyn puute ja häntä on hyvin vaikea houkutella terapioihin. Yleisesti neurologisella puolella virkistävää ja innostavaa on kuitenkin nähdä asiakkaiden suuri motivaatio kuntoutumiseen. Oman asiakkaani kanssa lähdenkin työskentelemään tavoitteiden, motivaation ja terapeuttisen suhteen kanssa.
Antwerpenissä eläminen maistuu hyvältä. Eilen kävin Gentissä, joka on kaunis vanha kaupunki alle tunnin matkan päässä täältä. Siellä oli todella mahtava tanssitapahtuma kaupungin keskustassa. Borgerhout, jossa asun on todella kansainvälinen alue ja olen jo pari kertaa päätynyt tapahtumaan, jossa livemusiikki tulee Syyriasta. Mahtavaa nähdä, kuinka monet vanhemmatkin ihmiset tanssivat tai laulavat mukana.
Terveisin,
Hanna-Mari
Kommentit
Lähetä kommentti