Belgium Calling 8 - Loppu häämöttää

Mitä pidemmälle vaihto on edennyt sitä epäaktiivisempi tästä blogista on tullut. Tokat harjoittelut pyörii kovaa vauhtia ja paluulennot on jo bookattu parin viikon päähän. Kiirettä siis pitää, varsinkin Vapulla, joka työskentelee toisessa harkkapaikassaan itsenäisesti toimintaterapeutin roolissa ja joutuu siksi tekemään myös aika paljon ylimääräistä kirjallista työtä. Kurkataan kuitenkin tässä postauksessa vähän viimeaikojen kuulumisiin, toiseen harjoitteluun ja vapaa-aikaan täällä. 

Lauran toinen harjoittelu on aivovammakuntoutujien päiväkeskus Terranova. Samassa yhteydessä toimii myös varhain diagnosoitua muistisairautta sairastaville tarkoitettu päiväkeskus Vitanova. Todellisuudessa ryhmiä ohjaa ja hoitaa sama henkilökunta ja asiakkaatkin ovat pääasiassa sekaisin samassa tilassa. Päiväkeskuskonsepti tekee työskentelystä tahdiltaan aikaisempaa sairaalaharjoittelua rauhallisempaa. Päivän ensimmäiset terapiat alkaa kello kymmenen ja kestää kahteentoista. Toinen terapia-aika on puoli kolmesta noin puoli neljään. Terranovassa toimintaterapeutin rooliin sekoittuu paljon fysioterapiaa ja resurssit ovat rajallisemmat. Terapia on myös luonteeltaan enemmän toimintakyvyn ylläpitämiseen tähtäävää kuin sairaalassa, sillä suurimman osan asiakkaista vammat ovat vuosikausia vanhoja eikä varsinaista kuntoutumista enää ole oletettavissa. 

  

Tässä harjoittelussa ovat korostuneet vielä aiempaa enemmän erilaiset manuaaliset käsittelyt kuten venyttelyt ja passiiviset liikeharjoitteet, siis asiat, joita Lauralle ei vielä ollut suomessa kovinkaan paljon tullut vastaan. Monilla asiakkailla on joko toispuolihalvauksen oireita tai raajojen spastisuutta, joita sitten terapiassa käsitellään kunkin tilanteeseen sopivalla tavalla. Terapia-ajat sisältävät myös paljon porraskävelyä, Motomedin tai kuntopyörän kyytiin avustamisia ja tasapainoharjoittelua. Terapiaa ei järjestetä asiakkaille yksittäin vaan yleensä paikallaolijat on jaettu aamupäivään ja iltapäivään ja parin tunnin aikaikkunaan yritetään saada mahdollisimman moni samanaikaisesti terapiatilaan, jossa suurin osa terapiasta tapahtuu. Toisinaan, hyvin harvoin, opiskelijoita on pyydetty ottamaan yksittäisiä asiakkaita viereiseen huoneeseen tekemään kognitiivisia tai hienomotorisia harjoituksia. Terapian ulkopuolella päivät pitävät sisällään paljon lautapelien pelailua, jutustelua, ruokailuissa avustamista ja muuta yleistä oleskelua muun henkilökunnan ja asiakkaiden kanssa. 

  

Päiväkeskuksessa puhutaan pääasiassa ranskaa, minkä vuoksi kieli on jälleen aiheuttanut toisinaan haasteita. Kuitenkin useampi potilaista ymmärtää hieman englantia ja koska kaikki ovat samoissa yhteisissä tiloissa on lähellä aina joku joka osaa tulkata, jos kielimuuri nousee liian korkeaksi. Henkilökunnasta vain terapeutit puhuvat englantia. Lauran ensivaikutelma harjoittelupaikasta olikin hieman shokki, mutta lopulta tilanteeseen sopeutuminen kävi nopeasti ja yläasteaikojen ranskan alkeiden avulla helpoimmat perussanastotkin alkoivat muistua mieleen. Vaikka ranskan kielen taitajaa Laurasta ei harjoittelussa ole tullut, muutamat helpot ohjeet kuten "käänny", "mennään kävelemään", "istu alas" tai "portaat" ovat tulleet tutuiksi. Myös peruskohteliaisuudet kuten kiitokset, hyvät huomenet ja hyvän ruokahalun toivotukset ovat käytössä päivittäin. 

Vaikka ihmiset ovatkin mukavia, on Lauran kokemus harjoittelusta ollut silti, että tulevaisuuden työn kannalta ainakaan konkreettista osaamista tuskin kovin paljoa pääsee kertymään. Jotain hyödyllistä tietoa ehkä ja yhteisötaitoja varmasti, mutta toisinaan harjoittelu on tuntunut enemmän vapaalta hengailulta kuin työltä. Myöskään tässä harjoittelussa ohjausta ei juuri ole ollut ja ohjaajana toimivaa toimintaterapeuttia enemmän Laura on saanut apua ja neuvoja päiväkeskuksen fysioterapeutilta. Muutoinkin kiinnostus opiskelijan roolia kohtaan on ollut hyvin vähäistä verrattuna siihen, kuinka Suomessa ohjaajat ovat olleet läpi koko harjoittelun läsnä oppimistehtävien ja tavoitteiden etenemisessä. Tärkeänä vertaistukena ja hyvänä seurana harjoittelussa ovat olleet toiset opiskelijat. Alkuviikkoina Lauran kanssa harjoitteluaan teki turkkilainen toimintaterapian vaihto-opiskelija ja tämän lähdettyä tilalle tuli belgialainen toimintaterapeuttiopiskelija. Harjoittelupaikalla on myös lisäksi yksi paikallinen sairaanhoitajaopiskelija. Se, että kyseinen harjoittelupaikka tekee tiivistä yhteistyötä Odisee-ammattikorkeakoulun kanssa näkyy ja on ollut Lauran mielestä yksi harjoittelun parhaita asioita. 

    

Kuvissa Lauran harjoittelupaikan aiempien opiskelijoiden tekemiä terapiavälineitä

Vapun toinen harjoittelupaikka on Leuvenissa sijaitsevassa kansainvälisessä koulussa alakouluikäisten lasten kanssa. Vapulla ei ole harjoittelussa ohjaajaa, eli hän toimii toimintaterapeutin roolissa itse. Harjoittelupaikalla on kuitenkin muuta henkilökuntaa, joista on työssä apua ja lisäksi vaihtokorkeakoulun kv-vastaava opettaja järjestää Vapun kanssa säännöllisesti ohjauskeskusteluja, joissa harjoittelun sisältöä pääsee käymään läpi ja kysymään neuvoja.

Vappu työskentelee koululla pääasiassa luokkahuoneissa osallistuen kulloinkin määrätyn ryhmän opetukseen ja avustaen lapsia opetustilanteissa erilaisin keinoin. Vapulla on koulussa kaksi ns. omaa lasta, joiden haasteisiin pyritään löytämään ratkaisuja toimintaterapian keinoin. Toimintaterapeutin rooli määräytyy kouluympäristön mukaan ja tarkoituksena on tukea lasta, jotta opetusympäristössä toimiminen olisi lapselle helpompaa. Yksilöterapiatapaamisia on kuitenkin mahdollista järjestää silloin, jos jokin harjoite esimerkiksi vaatii musiikkia tai jotain muuta elementtiä tai toimintaa, joka häiritsisi muun luokan työskentelyä. Vaikka harjoittelu on ollut Vapulle antoisa, on se ollut jälleen myös melko työläs. Vapun on tehtävä molemmista omista asiakkaistaan raportit, joissa käsittelee tapauksia hyvin laajasti. Kun päivät ovat tiiviisti aikataulutettuja ja kirjallista työtä on lisäksi paljon, on Vapulla ollut viimeiset viikot runsaasti tekemistä. 

      

Yksi helpottava tekijä harjoittelussa koululla kuitenkin on. Kansainvälisenä kouluna kaikki opetus ja kommunikaatio koulussa on englannin kielellä, eli Vappu myös ymmärtää ihmisten puhetta ja opetusta oppitunneilla. Yhteinen kieli tukee toki myös kommunikaatiota lasten kanssa, vaikka se ei kaikkien äidinkieli olekaan. Koulussa on myös yksi suomalainen opettaja, jonka kanssa Vappu pääsee käyttämään omaa äidinkieltään ja kuten Laurankin harjoittelussa, on koululla myös muita opiskelijoita. Vappu onkin saanut opiskelijoista hyviä kavereita, joiden kanssa tapaamisia on ollut myös työajan ulkopuolella. Nyt siis voisikin sanoa, että elämä Belgiassa alkaa olla melko hyvällä mallilla.

   

Kaiken kaikkiaan harjoittelu kansainvälisessä koulussa on ollut antoisaa. Heti alusta alkaen Vappu tunsi olonsa tervetulleeksi ja uusien ihmisten kanssa oli helppo tulla heti toimeen. Koulussa työskentely on opettanut paljon, sillä aikaisempaa kokemusta lasten kentällä suoritetuista harjoitteluista Vapulla ei ole. Harjoittelu koulussa on myös hieman muuttanut Vapun käsitystä siitä, millaisten asiakasryhmien kanssa hän haluaisi tulevaisuudessa työskennellä. Lapset koulussa ovat ihania ja varsinkin osaa heistä tulee Vapulla varmasti ikävä.

Harjoittelujen ulkopuolella ollaan yritetty jonkin verran matkustaa ja nähdä Belgiaa ja toisinaan viettää aikaa yhdessä ja erikseen myös muualla kuin kotona. Ollaan tähän mennessä vierailtu Antwerpenissa ja Bruggessa ja opiskelukaverimme Tiian ollessa käymässä Belgiassa, Vappu ja Tiia kävivät katsastamassa myös Gentin. Meidät kutsuttiin tutustumaan myös paikalliseen vastaanottokeskukseen, jossa espanjalainen vaihtarikaverimme tekee harjoitteluaan ja siellä pääsimme hieman kuulemaan lisää Belgian pakolais ja maahanmuuttotilanteesta. Toissaviikonloppuna Leuvenissa vieraili Sinterklaas, joka on jonkinlainen joulupukin kaltainen hahmo ja kävimme tietysti todistamassa paraatia hollantilaisen vaihto-opiskelijakaverimme kanssa. Sinterklaasin päivää juhlitaan täällä 6. joulukuuta eli Suomen itsenäisyyspäivänä ja silloin lapset saavat lahjoja tältä vanhalta parrakkaalta mieheltä. Joululahjat eivät yleensä Belgiassa tulekaan joulupukilta vaan vanhemmilta. Päivitetään meidän vapaa-ajan kuulumisia  enemmän Instagramissa @laurareissussa ja @otinbelgium mutta tässä vielä joitain reissun kohokohtia kuvien muodossa.

Brysselissä käytiin Lokakuun puolella tutustumassa turistinähtävyyksiin Atomiumiin ja Mini-Eurooppaan. Atomiumin palloihin pääsi myös sisään ja niissä oli esillä niin valotaideteoksia kuin rakennelman historiaakin. Mini-Euroopassa Suomea edusti Olavinlinna. 

   

Antwerpenissa kierrettiin kaupunkia ja käytiin niin torilla kuin maailmanpyörässäkin. Seuraavana päivänä osallistuttiin kierrokselle taiteilija Peter Paul Rubensin kotitalossa sekä Belgian suurimmassa suklaamuseossa Chocolate Nationissa ja ihmeteltiin erikoisia installaatioita modernin taiteen museossa.

    

   

Bruggessa meidän vierailupäivä oli melko sumuinen, mutta kaupungin viehättävät kanaalit tekivät silti vaikutuksen. Paikka oli vetänyt puoleensa myös muita matkailijoita ja olikin täynnä eri kieliä ja ilmassa viuhuvia kännykkäkameroita. 

   

Vastaanottokeskusvierailulla meidät hurmasi erityisesti tämä pieni muutaman kuukauden ikäinen vauva. Belgialaiset lapset puolestaan hurmioituivat Sinterklaasin vierailusta kaupungissa.

Cordialement/Met vriendelijke groeten/Parhain terveisin,

❤ Laura ja Vappu ❤