Monenmonta toimintaterapeuttia - Kokemuksia Saksasta (8)

 Neljän viikon taipale tuli Jessyn ja käsiterapian kanssa päätökseen ja olinkin nyt ensimmäisen viikon uusissa tuulissa. Virallisesti Judithin matkassa, mutta käytännössä kuljen nyt joka päivä eri terapeuttien kanssa harkan loppuun asti. Rehapointilla on tosiaan n. 20 toimintaterapeuttia eli jokainen toimintaterapian osa-alue on katettuna. Viimeiset viikot kuljen siis ainakin Judithin, Jasminin, Andrea H:n ja Sandra S:n kanssa. Tällä viikolla viidentenä oli vielä Jessy yhden sairauspoissaolon vuoksi. 

Yksi Vellmarin terapiatila

Judith työskentelee pääasiassa neurologisten asiakkaiden kanssa ja hyödyntää Bowtech-nimistä terapiamenetelmää. The Bowen technique eli Bowtech on vaihtoehtoinen terapiamenetelmä, jonka avulla pyritään mm. lievittämään kipua ja edesauttamaan kehon kykyä parantaa itseään. Käytännössä asiakas istuu tai makaa itselleen mukavassa asennossa. Kehon stimulointi tapahtuu kevyillä rullaavilla otteilla, jotka venyttävät faskioita kevyesti. Se mihin ote kohdistuu ja kuinka monta otetta terapian aikana tehdään riippuu siitä, mihin halutaan vaikuttaa. Terapeutti tekee aina yhden otteen ja antaa sen vaikuttaa joitakin minuutteja, tavallisesti terapeutti poistuu huoneesta siksi aikaa. Bowtechin luonteen vuoksi päädyttiinkin siihen, että tutustun viimeisten viikkojen aikana myös muiden terapeuttien työhön. Itse kun en voi otteita tehdä ja suurin osa terapiasta vietetään terapiahuoneen ulkopuolella. Ohessa lyhyt video siitä, miltä terapia näyttää. Pääsin nyt ainakin kerran itse pöydälle, ensi viikolla uudestaan… Pystyn muutaman kerran jälkeen sanomaan, tuntuiko missään. 😵

"Taukoläksynä" Frankl-kappaleen luku

Andrea H. keskittyy mielenterveystyöhön ja neurofeedbackiin. Andrea hyödyntää työssään mm. logoterapian ajatusmallia ja monenlaisia luovia toimintoja ja käsitöitä. Sainkin pienen oppitunnin Viktor E. Franklin logoterapiasta. Logoterapian taustalla on näkemys siitä, että elämällä on aina tarkoitus: Toisen maailmansodan ja neljä eri keskitysleiriä kokenut Frankl löysi tarkoitusta haaveestaan kirjoittaa loppuun kirjansa ”Olemisen tarkoitus”. Haave kirjasta antoi hänelle voimaa jatkaa maailman toivottomalta tuntuvasta tilanteesta huolimatta. Frankl kirjoittikin kirjaansa varastetuille papereille mm. Auschwitzissä vankina ollessaan. Keskitysleireillä hän huomasi, että vangit, jotka kokivat jotain merkitystä elämässään selvisivät muita vankeja todennäköisemmin. Franklin mukaan nykyihmisen suurin ongelma on kokemus siitä, ettei omassa elämässä ole mitään mieltä. Meillä on nykyisin vähemmän perinteitä ja vähemmän tehtäviä (esim. emme enää vastaa omasta ruoantuotannosta, siitä vastaavat erilliset toimijat ja me vain ostamme ruoan ja muut palvelut heiltä) ja sitä vastoin paljon enemmän vapaa-aikaa. Tämä voikin aiheuttaa ns. eksistentiaalista ahdistusta. Andrea pyrkiikin keskustelun, tarkemmin sanottuna sokraattisen dialogin, kautta ohjaamaan asiakasta löytämään itselle merkityksellisiä ja elämälle tarkoitusta antavia asioita.

Vellmarin askartelu ym. -huoneen puu- ja metallityönurkkaus

Sandra S. tekee vain kotikäyntejä, hänellä on pääasiassa geriatrian, neurologian ja ortopedian asiakkaita. Meidän yhteisenä päivänä on asiakkaita, joilla on dementiaa ja/tai aivoinfarktin jälkioireita (toispuolihalvausta, spastisuutta). Jasmin taas tekee töitä tehohoitoa tarvitsevien potilaiden kanssa, potilaat eivät siis itse kykene aktiiviseen toimintaan ja tavoitteena on enemmän liikeratojen ylläpitäminen, jäykkyyden/kipujen vähentäminen tai niiden lisääntymisen ehkäiseminen. Koska puhetta tai muuten kognitiivista kykyä itseilmaisulle ei ole, niin paljon pitää päätellä kehonkielestä. Vegetatiivisten koomapotilaiden kanssa taas seuraamme monitorilta pulssia ja koitamme sen ja kehon jännittymisen perusteella arvioida, onko jokin toiminta hyvästä vai aiheuttaako se enemmän kipuja.

Ja vapaa-ajan kuulumisia! Satuin tällä viikolla osallistumaan Kasselissa asuvien suomalaisten kahvitteluiltamaan! Miten? No, yksi asiakas tuli harkan alkuvaiheilla kertomaan, että oli törmännyt yhteen toiseen suomalaiseen läheisessä leipomossa. Tämä leipomossa työskentelevä suomalainen olikin asiakkaan kautta kutsunut minut käymään leipomossa ja yhtenä päivänä tässä onnistuinkin. Sain rupattelutuokion aikana selville, että Kasselissa asuu n. 80 suomalaista naista...ja yksi suomalainen mies. 😂 Suomalaiset ovatkin koonneet oman epävirallisen ryhmänsä, joka kahvittelee joka toinen kuukausi. Kahvitteluun sisältyy ainakin rupattelua, suomalaisten kirjojen vaihtoa... Sainkin keskutelun jälkeen kutsun ryhmän 4.11 kokoontumiseen ja ehdin siellä pyörähtämään, paikalla oli vähän päälle kymmenen suomalaista vanhemman ikäpolven naista. Osa asunut jo 50 vuotta Saksassa! Olivat kovin uteliaita siitä, miten olen itse Kasseliin päätynyt 😆💓

 

Bis bald!