Schön guten Tag!

Hei! Olen Tea, 21 vuotta, PTOIMS15-luokalta. Teen harjoittelua Saksassa, Göttingenissä psykiatrisella klinikalla. Harjoittelupaikkani sain siten, että kysyin tutoropettajaltani Anulta, että olisiko mahdollista päästä joskus Saksaan harjoitteluun. Anu kysyi kv-koordinaattori Tainalta, joka kysyi saksalaiselta ystävältään, joka opettaa sairaanhoitajia Göttingenissä. Tämä ystävä sitten puolestaan kysyi minun ohjaajaltani, johon ohjaajani vastasi heti positiivisesti (ja onneksi vastasikin) 😊 Olen siis ensimmäinen suomalainen toimariopiskelija Turusta Saksassa!

Saavuin Saksaan maanantaina 11.pvä noin kello 13 paikallista aikaa. Juna-asemalla vastassa odotti harjoitteluni ohjaaja, joka sitten antoi kyydin asunnolleni Bovendeen. Olen itse vuokrannut kyseisen asunnon harjoitteluni ajaksi. Tapasimme yhdessä vuokranantajani ja juttelimme vähän sitä sun tätä, jonka jälkeen ”muutin” asuntooni. Ohjaajani on todella mukava ja lähetti vielä samana iltana viestin, että miten minulla menee, olenko kotoutunut jo vähän yms 😊 Ensimmäinen ilta Saksassa meni pitkälti pitkästä matkasta levätessä ja kaupassa käydessä.

Näkymä keittiöstä

Näkymä asuntoni parvekkeelta

Tiistaina menin Göttingenin keskustaan, hommasin bussikortin ja tutustuin ympäristöön. Göttingenissä on n. 116 000 asukasta ja se on todella kaunis kaupunki. Göttingen tunnetaan yliopistokaupunkina ja täällä on suuri yliopistollinen sairaala.

 Keskiviikkona oli ensimmäinen päivä klinikalla. Päivä oli todella hektinen, koska piti hommata avain, ruokakortti, tutustua klinikkaan ja hoitaa käytännön asioita. Minulla on kaksi ohjaajaa, joiden kanssa kuljen täällä, molemmat ovat aivan ihania ihmisiä. Ensimmäinen päivä meni kuitenkin kaiken kaikkiaan tosi hyvin, ymmärsin saksaa kiitettävän hyvin ja monet ihmettelivätkin saksan kielitaitoani. Vaikeuksia ymmärryksessä tuottaa melu taustalla tai jos joku puhuu vähän ”ohi” minusta, mutta eiköhän se tästä. Ihmiset ovat ymmärtäväisiä ja puhuvat minulle hieman hitaammin. Katsotaan, kuinka hyvin puhun joulukuun alussa! Englantia ihmiset puhuvat täällä hyvin vaihtelevasti, jotkut hyvin, jotkut eivät ollenkaan. Asiakkaat eivät pitkälti puhu ollenkaan englantia.

Minun ohjaajani työskentelevät suljetulla osastolla ja avopoliklinikalla. Toimintaterapia on täällä melko strukturoitua, tiettyinä aikoina tiettyjä asioita, muun muassa kokkikerhoa, maalausta, käsitöitä yms. Asiakkaille kuitenkin annetaan vaihtoehtoja mitä he voivat tehdä ja aina ennen toimintaterapiaa käydään osastolta kysymässä ketkä haluavat tulla mukaan. Minullakin on aika oppiminen eri terapiamenetelmien kanssa, mutta pikkuhiljaa opin eri menetelmistä.

Saksassa asiakkaita ja kollegoja teititellään ja puhutellaan sukunimellä. Se on todella outoa, että minä olen Frau Terä. Sama kuin Suomessa joku kysyisi ” Haluaisitteko Te lisää kahvia, rouva Terä?”. Olenkin kertonut, että Suomessa sanotaan aina sinä, ei Te ja että ihmisiä puhutellaan etunimillä (ja lempinimillä). Toiminataterapiakoulutus Saksassa on joko kolmannen asteen tutkinto (kuten Suomessa) tai sitten vain erillinen ammatillinen koulutus. Ymmärsin, että se tarkoittaa vähän samaa kuin esimerkiksi lähihoitajan koulutus. 

Ensimmäinen viikko on kuitenkin mennyt hyvin ja ilman suurempia ongelmia. Toki on ollut rankkaa, mutta päivä päivältä kotoudun enemmän ja opin joka päivä enemmän saksaa. Kirjoittelen tänne blogiin jatkossa kokemuksia klinikalta ja seikkailuistani Saksasta. 😊