Lastan rakentelua ja muita kuulumisia
Moikka taas täältä Swazeista!
Meillä menee täällä edelleen hyvin. Elämä Swazimaassa on melko rentoa ja ihmiset ovat pääasiassa ihan ystävällisiä. Täällä on useimmiten todella lämmintä ja aurinkoista, mutta ollaan saatu kokea myös todella rajuja ukkosmyrskyjä ja kaatosateita.
Harjoittelussa menee ihan mukavasti. Ollaan totuttu paikan käytäntöihin ja tapoihin ja olemme myös päässeet nyt tekemään lasten kanssa hieman enemmän. Meille tuttua toimintaterapiaa heidän kanssaan on silti vaikeaa tehdä, sillä asetetut tavoitteet ovat joko todella ympäripyöreitä tai täysin fysioterapian tavoitteita. Lisäksi ohjaajamme haluaisi erityisesti meidän venyttelevän lapsia, mutta tämä on meistä hieman hassua, sillä lasten vanhemmat venyttävät lapsiaan todella pätevästi, eikä meillä ole lisää annettavaa venytyksiin. Muuten lasten toimintaterapia täällä on pelkästään asennon harjoittamista, eikä leikkiä ole oikeastaan ollenkaan mukana.
Aikuisten puolella kaikki sujuu aikalailla samaan tapaan kuin ennenkin. Uusia asiakkaita tulee terapiaan ja vanhoja jää pois ilman mitään virallista aloitusta tai lopetusta. Asiakas voi myös jäädä terapiasta pois ilman että kukaan tietää asiakkaan tilasta yhtään mitään tai kyselisi tämän perään. Terapioita ei myöskään suunnitella millään tavalla etukäteen. Viime viikolla pääsimme järjestämään täällä asuvien asiakkaiden vapaa-ajan toiminnaksi keilausta. Tämän jälkeen ohjaajamme pyysi meitä miettimään muitakin pelejä tai vapaa-ajan aktiviteetteja, joita asukkaille voisi järjestää. Tämä olikin meille todella mieluinen tehtävä ja meillä on jo pitkä lista mahdollisia toimintoja.
Eräällä täällä asuvalla asukkaalla on aivoinfarktin jäljiltä jäänyt oikeaan käteen sormien ojennusvajausta. Ohjaajamme kysyi jo ensimmäisenä päivänä meiltä, mitä asiakkaan tilanteelle voisi tehdä ja me ehdotimme sitten dynaamista lastaa. Ohjaajamme oli hämmästynyt, että osaamme tehdä dynaamisia lastoja – hän on itse tehnyt muutamille asiakkaille vain staattisia lastoja. Lastan tekemisessä suurena haasteena oli tarvittavien materiaalien puuttuminen. Harkkapaikalla oli kyllä saatavissa lastamateriaalia ja tarranauhaa, mutta muut osat puuttuivat. Haalittiin korvaavia lastan osia monesta eri kaupasta ja vähän sieltä sun täältä ja lopulta saimme kasaan kaikki tarvittavat osat. Aika näyttää, miten lastamme toimii tai ylipäätään kestää, mutta olemme joka tapauksessa ylpeitä lopputuloksesta.
Lopuksi kuvia lastasta ja Swazimaan luonnosta
- Kata & Heinia
Meillä menee täällä edelleen hyvin. Elämä Swazimaassa on melko rentoa ja ihmiset ovat pääasiassa ihan ystävällisiä. Täällä on useimmiten todella lämmintä ja aurinkoista, mutta ollaan saatu kokea myös todella rajuja ukkosmyrskyjä ja kaatosateita.
Harjoittelussa menee ihan mukavasti. Ollaan totuttu paikan käytäntöihin ja tapoihin ja olemme myös päässeet nyt tekemään lasten kanssa hieman enemmän. Meille tuttua toimintaterapiaa heidän kanssaan on silti vaikeaa tehdä, sillä asetetut tavoitteet ovat joko todella ympäripyöreitä tai täysin fysioterapian tavoitteita. Lisäksi ohjaajamme haluaisi erityisesti meidän venyttelevän lapsia, mutta tämä on meistä hieman hassua, sillä lasten vanhemmat venyttävät lapsiaan todella pätevästi, eikä meillä ole lisää annettavaa venytyksiin. Muuten lasten toimintaterapia täällä on pelkästään asennon harjoittamista, eikä leikkiä ole oikeastaan ollenkaan mukana.
Aikuisten puolella kaikki sujuu aikalailla samaan tapaan kuin ennenkin. Uusia asiakkaita tulee terapiaan ja vanhoja jää pois ilman mitään virallista aloitusta tai lopetusta. Asiakas voi myös jäädä terapiasta pois ilman että kukaan tietää asiakkaan tilasta yhtään mitään tai kyselisi tämän perään. Terapioita ei myöskään suunnitella millään tavalla etukäteen. Viime viikolla pääsimme järjestämään täällä asuvien asiakkaiden vapaa-ajan toiminnaksi keilausta. Tämän jälkeen ohjaajamme pyysi meitä miettimään muitakin pelejä tai vapaa-ajan aktiviteetteja, joita asukkaille voisi järjestää. Tämä olikin meille todella mieluinen tehtävä ja meillä on jo pitkä lista mahdollisia toimintoja.
Eräällä täällä asuvalla asukkaalla on aivoinfarktin jäljiltä jäänyt oikeaan käteen sormien ojennusvajausta. Ohjaajamme kysyi jo ensimmäisenä päivänä meiltä, mitä asiakkaan tilanteelle voisi tehdä ja me ehdotimme sitten dynaamista lastaa. Ohjaajamme oli hämmästynyt, että osaamme tehdä dynaamisia lastoja – hän on itse tehnyt muutamille asiakkaille vain staattisia lastoja. Lastan tekemisessä suurena haasteena oli tarvittavien materiaalien puuttuminen. Harkkapaikalla oli kyllä saatavissa lastamateriaalia ja tarranauhaa, mutta muut osat puuttuivat. Haalittiin korvaavia lastan osia monesta eri kaupasta ja vähän sieltä sun täältä ja lopulta saimme kasaan kaikki tarvittavat osat. Aika näyttää, miten lastamme toimii tai ylipäätään kestää, mutta olemme joka tapauksessa ylpeitä lopputuloksesta.
Lopuksi kuvia lastasta ja Swazimaan luonnosta
- Kata & Heinia
Kommentit
Lähetä kommentti