Loppu on - Kokemuksia Saksasta (12)

 Kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta käteen on jäänyt paljon uusia kokemuksia, oppeja ja uusia ystäviä. Jos Saksa kiinnostaa ja taidat kielen, niin suosittelen Rehapointia lämpimästi. Mahtava mahdollisuus tutustua monen eri suuntauksen toimintaterapiaan - olihan terapeutteja se kaksikymmentä kappaletta! Jokainen rautainen oman alansa ammattilainen 😎 Terapia ei ainakaan Rehapointilla ollut mielestäni ns. huonompaa tai parempaa, ainoastaan erilaista. Eri painopisteet koulutuksessa ja näin myös työssä, mutta koko ajan tiesin kuitenkin olevani toimintaterapeuttien matkassa.

Vika päivä, kivaa oli

Viimeinen harkkapäivä oli marraskuussa, mutta tapasin terapeutteja vielä sen jälkeenkin vapaa-ajan merkeissä ja metsästin heiltä aikaa neurofeedbackvideota varten. (Kaksi päivää ennen lentoa sopiva kolo sitten löytyikin, tiukille meni! Editointi ym. onkin jäänyt joululomahommaksi.) Sain myös kutsun yrityksen pikkujouluihin, siisti kokemus! Juhlat olivat pomon luona oikein kotiin tilatun kokin kanssa...kunnon menu 😵 Eli hyvää ruokaa, musiikkia, tanssia ja hauska "roina/turhakelahjarinki". Roinan lisäksi sain onneksi myös pienet joulumuistamiset kotiinvietäväksi; allekirjoituksilla varustetun kortin, Kasselmukin, aamupalalaudan ja saksalaisia joulukeksejä. Roinalahjan jätin Saksaan.😂💝

Mutta! Mitä jäi käteen? Opin paljon käytännönläheisiä niksejä, yksinkertaisin hauska niksi oli nimeltään "kuuma rulla". Tiukaksi rullattuun pyyhkeeseen kaadettiin kiehuvaa vettä, ja sillä sitten töpöteltiin haluttu alue lämpimäksi, vilkastettiin verenkiertoa, helpotettiin kipuja... Rullaa pystyi aina rullaamaan auki niin, että uusi kuuma kerros vapautui käyttöön. Ihan kätevä idea terapian alkuun tai loppuun! Yleisesti ehkä hienoin ahaa-elämys taas oli, että esim. pikkurillissä näkyvä vaiva voi olla oikeasti lähtöisin paljon korkeammalta, esim. hartia-alueelta. Tai ranne ei taivu, koska käsivarren lihakset ovat niin jumissa, faskiat liimaantuneita... Eli sama idea, kun lääkärit joskus  hoksaavat passittamaan hierojalle hengitysvaikeuksien vuoksi. Ne kun voivat joskus johtua ihan vain jumissa olevista rinta- ja hartialihaksista. Ihan tosi järkeenkäypää, mutta onhan se kiva, kun lamppu välähtää ja oppii itse tekemään asialle jotain!

Kuuma rulla

Arven teippausta

Porukkaan oli alkuun vaikea päästä mukaan, sillä yhden ohjaajan kanssa kulkiessa muita terapeutteja näki vain vilaukselta taukohuoneessa. Kulttuurierot, vieras kieli ja terapeuttien omat "kuppikunnat" vaikuttivat tietenkin myös. Toisin sanoen niinäkin hetkinä, kun taukohuoneessa oli joku muu vähän pidemmänkin aikaa, ei keskustelua välttämättä syntynyt. Tai minulle jäi keskustelun jälkeen sellainen olo, etten pystynyt tuomaan itseäni ilmi niin kuin olisin halunnut. Minulla oli siis usein seurassakin yksinäinen olo ja koin haasteita oman roolini kanssa. Tuntui, kuin ihmiset eivät olisi tutustuneet minuun vaan johonkin tukahtuneeseen versioon minusta? Vaikka saksani onkin hyvä, niin suomi on kuitenkin se niin sanottu tunnekieleni. Olikin mukava soitella välillä suomalaisten kavereiden kanssa ja päästä ilmaisemaan itseä ja omia tuntemuksiaan niin, että tunsi tulleensa myös aidosti kuulluksi. 😇 Mutta muistutuksena vain, ettei tarvitse pelästyä, jos tällaisia tuntemuksia herää!

Viimeisen kuukauden aikana, kun minulla oli eri ohjaaja lähes päivittäin, pääsin paljon paremmin osaksi yhteisöä ja sain omia kavereita 😊 Sandra S:n kanssa kävimme vaeltamassa, kahvilla, hänen kotonaan leipomassa saksalaisia ja suomalaisia joulupipareita ja hän opetti mulle kivoja pikku askarteluja. Jessyä tapasin usein hänen luonaan, kahvittelimme, teimme ruokaa ja opetin hänelle hieman kitaransoittoa! Andrea H:n ja Vickyn kanssa tapasimme vielä lentoa edeltävänä päivänä, vietimme mukavan illan. Sain heiltä ihanan kortin ja lämpimän olon muistoksi 💕

Mutta tässä se nyt oli, viimeinen romaani! Kiva oli kirjoitella, toivottavasti myös lueskella 😊

Liebe Grüße
Asta G. ~