Tunnelmia Vancouverista 1: Alkufiilikset

 

Hello ja terveisiä Vancouverista! Täällä kirjoittelee Laura ja Senja, viimeisen vuoden toimintaterapeuttiopiskelijat PTOIMS20 -ryhmästä. Meille molemmille on aina ollut haaveena päästä lähtemään opintojen aikana vaihtoon ja toisen opiskeluvuoden keväällä päätettiin, että haluttaisiin tämä kokemus kokea yhdessä. Tämän syksyn ajan teemme vaihtoamme harjoitteluna Vancouverin Suomi-kodilla.

Vaihtoon lähtö on pitkä prosessi ja meitä ainakin yllätti, kuinka paljon hommaa jo hakeminen teetti. Muutamaan kertaan kaikkien lappujen ja liitteiden ja hakemusten ja sähköpostien kanssa meinasi ihan usko loppua kesken. Vuoden alusta aloimme tekemään hakemuksia ensin koululle ja sitten kohdekorkeakouluille ja -järjestöille. Hakuvaiheessa meillä ensimmäisenä oli Tanska, toisena Kanada ja kolmantena Belgia. Saimme odottaa aika kauan vastausta Tanskasta, ja lopulta vastauksen ollessa kieltävä jäimme odottamaan vastausta Kanadasta. Kävi hyvä tuuri ja meidät molemmat valittiin tänne Kanadaan! (Ei siis ollut itsestään selvää, että pääsisimme yhdessä vaihtoon). Näin jälkikäteen ajateltuna hyvä, että ei sinne Tanskaan päästy! 😊 Huhtikuussa Vancouverin paikka siis varmistui ja pääsi kunnolla valmistelemaan lähtöä. Meidän vaihtomme toteutuu Opetushallituksen EDUFI-työharjoitteluna. Haku tapahtui opetushallituksen kautta. OPH toimii ”taustajärjestönä” ja saamme tätä kautta harjoitteluun apurahaa. Valitettavasti olemme kuitenkin viimeisiä opiskelijoita, ketkä pääsevät opetushallituksen kautta Suomi-koteihin harjoitteluun sillä, Opetushallitus lopettaa tämän Suomi-koti-ohjelman. Suomi-koteihin voi kuitenkin olla yhteydessä suoraan ja esim. anoa apurahaa omasta oppilaitoksesta tai joistakin järjestöistä harjoittelua varten.

Päätimme lähteä reissuun muutamia päiviä etukäteen ennen harjoittelun alkua, mikä oli todella hyvä! Matkustus Vancouveriin ei nimittäin mennyt ihan niin suoraviivaisesti kuin oli tarkoitus. Meillä oli välilasku Lontoossa ja välilasku venähtikin hieman pidemmäksi, sillä jatkolentomme Vancouveriin olikin peruttu. Päästiin jatkamaan matkaa vasta seuraavana päivänä. Pienen alkujärkytyksen ja ärsytyksen jälkeen tämä oli ihan hauska sattuma ja Senjakin pääsi ensimmäistä kertaa käymään Englannissa. 😊 Tästä kuitenkin oppineena yksi hyvä vinkki tuleville vaihtareille on se, että matkustakaa maahan jo hyvissä ajoin ennen harkan/opintojen alkua! Lopulta pääsimme kuitenkin turvallisesti perille. Jännitimme etukäteen aika paljon Kanadan rajatarkastusta, sillä sitä varten meille oli annettu paljon ohjeita ja valmisteltu lappuja ja todistuksia harjoittelusta. Lopulta kuitenkaan kukaan ei kysynyt meiltä yhtään mitään ja päästiin todella helposti rajalta läpi. Meidän ohjaajamme oli meitä vastassa ja toi meidät asunnollemme, jossa oli kaikki valmiina ja jääkaappiin tuotuna ruokaa! On kyllä tuntunut siltä, että tänne on opiskelijat ihan todella tervetulleita ja odotettuja vieraita ❤.

Nyt täällä Vancouverissa on vierähtänyt jo lähes kolme viikkoa ja aika on kyllä mennyt niin nopeasti. Kymmenisen päivää meni jetlagista toipumiseen ja ehkä noin kahden viikon kohdalla tuntui siltä, että on jo tänne hyvin kotiutunut. Asuntola, jossa asumme on Suomi-kodin kanssa samassa pihapiirissä ja tässä asuu meidän lisäksi lähinnä suomalaisia ikäihmisiä. Meidät täällä tunnistetaan hyvin, sillä Suomi-kodin seinällä on ollut meistä kuvat ennen tänne saapumistamme (ainakin yritetty 😁). Keskustelut alkavat aina lauseella ” te varmaan olette ne uudet Suomi-tytöt”. Tämän jälkeen eniten meiltä kysyttyjä kysymyksiä ovat olleet: ootteko ensimmäistä kertaa Kanadassa, missäpäin Suomea asutte ja kun selviää että Turussa niin kysytään kummal pual jokkee. 😊

 

Kotikatu

Laura & Senja