Tunnelmia Vancouverista 8: Loppufiilikset

Meillä täällä Kanadassa loppu jo häämöttää ja fiilikset siitä on hyvin ristiriitaiset. Niin ihanaa tulla jouluksi kotiin ja nähdä läheisiä, mutta toisaalta tuntuu, että täällä jää asiat kesken ja vielä olisi kauemminkin viihtynyt. Tähän postaukseen halutaan koota meidän ajatuksiamme koko syksystä ja vaihtoreissusta.

Meillä molemmilla oli ollut jo kauan ajatus siitä, että haluamme vaihtoon lähteä. Samalla kuitenkin pohdimme paljon sitä, että kannattaako. Pohdimme sitä, että menetämmekö ammatillisesti paljon sillä, ettemme tee viimeisiä harjoitteluita Suomessa. Saako ulkomailla sitä tarpeellista toimintaterapeuttista kokemusta, mitä molemmat kaipasi kovinkin? Ja niin kuin arvata saattaa, näin jälkikäteen nämä huolet tuntuvat aika turhilta.

Meillä täällä ohjaajana ei ollut toimintaterapeuttia ja harjoittelu ei sinänsä ollut tarkasti vain toimintaterapiaa. Kuuluimme recreation -tiimiin, jonka vastuulla oli päivien ohjelmat, Suomi-kodin viihtyvyys ja osittain asukkaiden juoksevien asioiden hoitaminen. Näistä meidän tehtävistämme pystyi löytää paljonkin toimintaterapeuttisia piirteitä. Saimme myös itse vaikuttaa toimintojen sisältöihin, joten pystyimme tarkastelemaan aktiviteetteja toimintaterapian kautta. Suunnitellessamme esimerkiksi liikunnallista aktiviteettia meidän tuli pohtia jokaisen mahdollisen osallistujan taitoja ja toimintakykyä. Toiminnan porrastamista ja soveltamista olemme siis päässeet tekemään paljon harjoittelumme aikana. Esimerkiksi kitararyhmässä toimintaa tulee porrastaa ja soveltaa jokaiselle sopivaksi. Pitää pohtia esimerkiksi pystyykö asukas käyttämään molempia käsiään tai pystyykö asukas seuraamaan ”nuottien” lisäksi laulun sanoja.  Ja näiden perusteella asukkaita autetaan heille sopivilla keinoilla ja heidän tarpeensa otetaan huomioon. Suomi-ryhmiin loimme pienryhmälle terapeuttisia hetkiä, jolloin kaikilla oli mahdollisuus jakaa mietteitään.

Harjoittelun aikana ympäristön merkitys on myös korostunut ja toivoisimme kovasti, että Suomessakin vanhainkotien ympäristöön eli asukkaiden kotiin panostettaisiin yhtä paljon kuin täällä. Kaiken kaikkiaan Suomi-kodin recreation-tiimin monessa toiminnassa pystyy näkemään toiminnan terapeuttisuuden. Mielenkiintoista on ollut huomata, miten me olemme automaattisesti tarkastelleet näitä ja esimerkiksi huomioineet, miten terapeuttisuus näkyy kullekin asukkaalle eri muodoissa. Näin ollen myös miettiessä, ketkä asukkaat osallistuisivat toimintaan, täytyy tuntea asukkaat ja tietää mikä toiminta on heille merkityksellistä. Esimerkiksi perjantaiset kahvihetket voivat toiselle asukkaalle olla hetki saada herkkuja ja toiselle viikon tärkein sosiaalinen kohtaaminen omien läheisten tai muiden asukkaiden kanssa.

Olemme molemmat saaneet harkasta myös erittäin tärkeää kokemusta vanhusten kanssa työskentelystä. Ohjeiden selkeyttä on tullut pohdittua ja harjoiteltua paljon, sillä esimerkiksi muistisairaiden kanssa tulee olla erittäin selkeä ja suora puheissaan. Lisähaastetta tähän on tietenkin tuonut kahdella eri kielellä toimiminen. Koemmekin, että olemme saaneet itsevarmuutta toimia vieraalla kielellä sekä kielellisten haasteiden kanssa.

Vinkkejä, mitä antaisimme vaihtoon lähtijälle: Heti alusta lähtien kannattaa lähteä tekemään haluamiaan asioita, sillä aika menee supernopeasti ja, jos koettavat asiat painottuvat vain loppupuolelle asioita voi jäädä tekemättä. Hyvä muistaa kuitenkin palautua kaiken tekemisen ja kokemisen välissä. Näin suomalaisena on hyvin vaikea ottaa apua välillä vastaan, mutta tämä kannattaa tehdä. Täällä meidän naapurit ovat ystävällisesti tarjoutuneet viemään meitä paikkoihin ja emme olisi näitä asioita kokeneet, jos emme olisi suostuneet tarjouksiin. Paikalliset tietävät parhaiten ympäristön, joten kannattaa olla utelias ja kysellä rohkeasti muilta, mitä kannattaisi tehdä ja nähdä.

Kolmen kuukauden aikana olemme oppineet kanadalaisesta kulttuurista paljon. Täällä mielestämme hienoa on ollut monikulttuurisuus, sydämellisyys sekä pyyteettömyys. Paljon on asioita, mitä meidän suomalaisten kannattaisi täältä oppia. On kuitenkin olemassa sanonta “täytyy lähteä kauas, että voi nähdä lähelle” ja tämä pätee myös meillä tässä tilanteessa. Täällä oleminen ja asuminen on lisännyt meidän arvostustamme Suomea ja suomalaisuutta kohtaan entisestään. On ollut niin upea nähdä, miten suomiyhteisö on tuonut tänne ja ylläpitää täällä suomalaista kulttuuria. Miten suomalaisen kulttuurin piirteet korostuvat täällä ja kuinka ylpeitä täällä ollaan kotimaasta. Täällä Kanadassa ihmisillä on asiat hyvin, mutta matkaillessa ymmärtää myös, miten onnekkaita olemme, että saamme asua Suomessa.

Olemme sitä mieltä, että tällainen kokemus on jotain ainutlaatuista, mitä ei ikinä vaihdettaisi pois. Toki välillä on ollut vaikeampia hetkiä ja kauhea ikävä kotiin perheen luo mutta olemme erittäin kiitollisia tästä mahdollisuudesta. Joten, jos ikinä mietit, lähtisikö vaihtoon, niin lähde ehdottomasti!

Tämä Vancouverin Suomi-koti on ollut ihan mahtava harkkapaikka. Tänne oli todella helppo tulla ja täällä opiskelijoille on hyvät puitteet. Olemme päässeet tutustumaan niin ihaniin ja sydämellisiin tyyppeihin! Paikkaa jää ikävä! Kaupunkina Vancouver on ollut todella hieno paikka. Kanada on todellakin tehnyt meihin vaikutuksen ja haluaisimme ehdottomasti palata tänne uudestaan. Paljon jäi vielä nähtävää, joten tekemistä ainakin riittäisi. Nyt on aika palata kotiin joulun viettoon. Kiitos ja hyvästi Kanada ja Vancouver, toivottavasti näemme pian uudestaan <3

Terveisin,

Laura & Senja