Toimintaterapiaa ympäri maailman

Hieman näkökulmaa kulttuurieroihin. Luokkatovereilleni Hofsteden malli saattaa ollakin jo tuttu, mutta jos tekee mieli lukea lisää niin: https://geert-hofstede.com/senegal.html Senegalin väestöstä noin 92% on muslimeja, mikä määrittää hyvinkin paljon maan kulttuuria. Uskonto näkyy täällä oikeastaan kaikkialla, eikä se ole mikään vaiettu asia (vaikka niitä itse uskonnon sisällä voisikin olla), toisin kuin koen sen Suomessa olevan. Entisenä siirtomaana ja niitäkin aikoja ennen pitkän historian omaavana maana Senegalissa esiintyy Suomeen verrattain monia eroja mm. valtasuhteissa ja arvoajattelussa. Nämä kulttuurilliset/uskonnolliset tavat ja uskomukset vaikuttavat yllättävän isosti tietysti myös terveysalalla. Psykiatria ja psykologia ovat kenttinä varsin tuoreita (puhutaan parista kymmenestä vuodesta), eikä täällä olla siis ehditty hoitaa mielenterveyspotilaita kovinkaan pitkään. Tästä johtuen koko ala on Senegalissa edelleen kovin kehityksen alla ja mielipiteitä sekä toimint...

  Kello on 7.30 aamulla. On vielä pimeää, vettä sataa vaakasuoraan. Kengät kastuvat ensimmäisessä lätäkössä ja bussi on myöhässä. Kurkkuun sattuu ja ääni on käheä. Vaihtoaikataulun mukainen bussi ei saavu, seuraava menee väärältä pysäkiltä ja kolmannella olen reilusti myöhässä. Odotan pysäkillä, hyppään vaihtoehtoiseen bussiin josta joudun kävellä enemmän. Astun bussista ulos määränpäässäni, kierrän asuntola-alueen ympäri etsiessäni oikeaa rakennusta ja aamusuihkun jäljiltä kuivuneet hiukset ovat jo uudelleen märät. Eväiden paperikassista hajoaa kahva ja kännykän prepaidista loppuu saldo. Kannan eväitä kainalossani ja en voi soittaa kysyäkseni oikeaa rakennusta. Saavun lopulta 40 minuuttia myöhässä. En tyylikkäästi, enkä varsinkaan tyylikkäänä. Ja myöhässä. Ensimmäisenä työharjoittelupäivänäni. Hävettää, ärsyttää, nolottaa, inhottaa. En halua olla se, joka istuu märissä kengissä palaverissa, johon saavun kun muut ovat jo paikalla. En halua olla se höpsö ulkomaalainen, jolle ann...

Hellurei vaan kaikille! Se tunne, kun tiedät, että seuraavat muutamat päivät menevät siihen, että kirjoitat yhtä tiettyä paperia, joka määrittelee puolet siitä, että pääsetkö läpi harjoittelusta vai et. Stressi ja paniikki juoksivat ihan päätähuimaavissa lukemissa niiden päivien ajan ja eihän tämä paniikki siihen loppunut, kun paperin lähetti sähköpostilla oikeille henkilöille. Sitten piti vielä kuvata se video koetta varten ja sehän onnistuttiin kuvaamaan kaksi päivää ennen koetta. Kaksi päivä aikaa miettiä mikä kaikki meni ei suunnitellusti videolla ja mikä meni hyvin.  Itse loppupaperiin piti kirjoittaa lyhyt esittely harjoittelupaikasta, lyhyt esittely potilaasta, potilaan toiminnalliset ongelmat ja potilaan tavoitteet. Potilaan tavoitteet kyseiseen väliintuloon ja sitten piti selittää syy ja tarkoitus tälle väliintulolle. Tämä kaikki piti tietenkin selittää teorian avulla eli mitä teoriaa on käyttänyt ja miten. Myös se mitä siinä videolla pitäisi tulla tapahtumaan...

Okei, voisin vähän kertoa työnkuvasta ja puitteista täällä Vancouverin Suomikodissa. Asutaan Suvin kanssa minuutin kävelymatkan päässä töistä, Finnish Homen omistamassa asunnossa. Täällä on siis ympäri vuoden kaksi opiskelijaa aina töissä ja sen huomaa kyllä järjestelyissä. Meidän ei käytännössä tarvinnut miettiä mitään asumiseen yms. liittyvää. Kun saavuimme tänne Vancouveriin, meidät haettiin lentokentältä ja vietiin asunnolle, jonne oli jääkaappikin täytetty valmiiksi. Lisäksi työnkuva on selkeä ja hyvin organisoitu. Meidän työhön kuuluu aamuisin muutaman asiakkaan syömisen avustaminen, ja päivisin erilaisten aktiviteettien ohjaaminen. Ohjaaminen tapahtuu pääosin englanniksi, lukuunottamatta suomiryhmää. Meillä on kahdesta kolmeen ohjausta päivässä ja jokaisen ohjauksen jälkeen kirjoitamme ActivityPro järjestelmään osallistujat sekä heidän aktiivisuutensa ohjausten aikana. Ohjelmia kutsutaan yhteisnimellä "recreation activities". Lisäksi olemme apuna kaikenlaisten tapahtu...

On niin paljon asioita, jotka pitää hoitaa tietokoneella. On niin paljon asioita, joita teet päivittäin teknologian parissa. On paljon asioita, jotka tekonologian ansiosta helpottuvat jokapäiväisessa elämässäsi Ja sitten on niin paljon asioita, jotka vaikeutuvat ja tekevät elämästä monimutkaisempaa juuri teknologian syystä. Kuvittele, että olet ulkomailla ja haluat yhteyden muualle- hyvä, avaat tietokoneen ja avaat skypen videoyhteydellä, facebookin chatti-mahdollisuudella, google plussan tiedostonjako mielessäsi ja hotmailin kirjoittaaksesi muutaman sähköpostin. Tai olet menossa bussilla uuteen paikkaan- ei ongelma eikä mikään, avaat kännykän reittihakupalvelun, toiseen välilehteen googlen karttahaun ja kolmanteen vielä bussin reaaliaikaisen paikantimen löytääksesi saumattomasti perille ajallaan. Tai kun haluat varmistaa tilisi saldotiedot- ei aikaakaan kun olet kännykällä napauttanut verkkopankin auki, lisännyt tilillesi rahaa ja maksanut muutaman laskun siinä sivussa. Elämä on n...

Halloweenia vietetään täällä vähän suuremmassa mittakaavassa kun Suomessa. Itse asiassa Wikipedian mukaan se on joulun jälkeen suurin juhla Amerikassa. Täällä melkein jokainen koristelee kotinsa kurpitsoilla ja muilla halloweenkoristeilla, sekä on enemmänkin sääntö kuin poikkeus että lapset käyvät ovilla kysymässä karkkia vai kepposta. Monet näkevät vaivaa koristeluiden eteen ja talon laittamiseen voikin mennä päiväkausia ja paljon rahaa. Löysin hyvän lausahduksen, joka kuvaa hyvin Halloweenin viettoa täällä päin maailmaa :" Halloween in Vancouver isn't just about putting on your costume  on October 31; it's about celebrating the spooky fun all month long!"  Halloween koristeltu talo Victoria Drivellä. Tämän viikon maanantaina oli täällä virallisesti Halloween, mutta vietettiin sitä Suomikodilla jo viime keskiviikkona. Suomikodilla järjestetään asukkaille sekä heidän ystäville ja sukulaisille noin kerran kuussa Pub Night, jonka teema vaihtelee sesongin mukaan. S...

Hellurei vaan kaikille! minä + kolme vaihtaria asuntolastani + kurpitsapää Lauantaina yllätys, lähtö Tivoliin muiden vaihtareiden kanssa, piristi iltapäivää ja iltaa mukavasti. Tällä kertaa kävimme laitteissa ja söin ensimmäistä kertaa karamelliomenan. Se oli yllättävän hankala aloittaa syömään, koska karamelli oli kovettunut erittäin kovaksi kerrokseksi omenan päälle. Lopulta onnistuin syömään sen ja se oli oikein hyvänmakuinen ja aion todellakin ostaa joskus uudelleen.  Yy, kaa, koo ohi meni, ha ha! Karamelli omena + kuolema hampaille Vajailla kolmen tunnin yöunilla viikko lähti oikein mainiosti käyntiin ja klinikka odotti vuoroaan iltapäivällä heti maanantain riemuksi. Klinikasta selviydyttyäni pääsin lähtemään asuntolaa kohti ja heti kun pääsin ovesta sisälle huoneeseen, niin otin vain kengät pois jalasta ja tipautin repun lattialle ja kaaduin naama edellä sänkyyn ja siinä vietin seuraavan vajaan tunnin taju kankaalla. Nopeiden päikkäreiden jälkeen no...