Topic not found. Error Error 44

Hellurei vaan kaikille!

minä + kolme vaihtaria asuntolastani + kurpitsapää

Lauantaina yllätys, lähtö Tivoliin muiden vaihtareiden kanssa, piristi iltapäivää ja iltaa mukavasti. Tällä kertaa kävimme laitteissa ja söin ensimmäistä kertaa karamelliomenan. Se oli yllättävän hankala aloittaa syömään, koska karamelli oli kovettunut erittäin kovaksi kerrokseksi omenan päälle. Lopulta onnistuin syömään sen ja se oli oikein hyvänmakuinen ja aion todellakin ostaa joskus uudelleen. 

Yy, kaa, koo ohi meni, ha ha!

Karamelli omena + kuolema hampaille

Vajailla kolmen tunnin yöunilla viikko lähti oikein mainiosti käyntiin ja klinikka odotti vuoroaan iltapäivällä heti maanantain riemuksi. Klinikasta selviydyttyäni pääsin lähtemään asuntolaa kohti ja heti kun pääsin ovesta sisälle huoneeseen, niin otin vain kengät pois jalasta ja tipautin repun lattialle ja kaaduin naama edellä sänkyyn ja siinä vietin seuraavan vajaan tunnin taju kankaalla. Nopeiden päikkäreiden jälkeen nousin ylös syömään ja jatkamaan kouluhommia. Tällä viikolla minulla on ollut kolme omaa potilasta, joista yksi on ollut hieman haastavampi saada motivoitumaan ja tekemään jotain. Hän ei oikein nähnyt tarkoitusta toimintaterapiassa, mutta hänellä oli hyvä huumorintaju, joten tulimme silti toimeen, kunhan hieman huumoria heitti joukkoon, niin asiat sai rullaamaan. Hänen kanssaan pääsin myös hieman harjoittelemaan ja opettelemaan oikeaoppisia siirtotyylejä, joilla potilas saadaan ylös sängystä ja takaisin sinne ilman turhia liikkeitä ja kipuja potilaalle. Hänen kanssaan oli tarkoitus myös harjoitella sängystä ylösnousemista ja kävelyä, suihkussa käyntiä ja pukeutumista. Hänellä oli lonkkamurtuma ollut ja se oli leikattu. Toisella potilaalla oli sama, mutta hänellä oli rajoituksia leikkaukseen liittyen. Hän ei saa taivuttaa kehoa lantion kohdalta enempää kuin 90 astetta ja jalan sisään kierto ja adductio on kiellettyä. Potilaani unohti nämä asiat aivan koko ajan ja niistä sai jatkuvasti muistuttaa, koska se on erittäin tärkeää, että niitä ohjeita noudattaa, eikä tee näitä asioita tietyn ajanjakson aikana leikkauksen jälkeen. En muista tarkkaan kuinka pitkä aika se on. Tämän potilaan kanssa ehdin tekemään vain havainnoinnin ja opettamaan, miten käytetään tiettyjä apuvälineitä, koska hän oli Amerikasta vieraileva turisti ja lähti takaisin vain parin päivän jälkeen. 

Kolmas potilaani onkin sitten myös samalla loppukokeeni potilas. Hänestä kirjoitan paperini ja kuvaamme videon ja sitä sitten katsotaan yhdessä ohjaajani ja yhden opettajan kanssa yliopistolta ja se video ja se, miten vastailen heidän esittämiin kysymyksiin, kertoo sitten sen, että läpäisenkö harkkani vai en. Hermostuttaa, jännittää, ahdistaa, panikoin ja sekoan vielä ennen perjantaina, mutta kyllä tämä tästä ja kyllä minä selviän. Onneksi potilaani on todella mukava ja hänen kanssaan on oikein mukava työskennellä ja tulemme myös hyvin juttuun. Potilaani on kokenut kovia ja kärsinyt paljon, mutta silti hänellä on niin paljon elämänhalua vielä jäljellä, mikä on tietenkin aivan mahtavaa. On hienoa nähdä, että vaikka on käynyt todella paljon huonoja asioita läpi, niin silti jaksaa hymyillä vielä yhtä leveästi kuin hän ja silti olla, niin onnellinen ja katsoa positiivisesti tulevaisuuteen. Hänestä näkee todella hyvin sen, että vaikka olisi kokenut kovia ja käynyt paljon kärsimystä läpi, niin ei sen tarvitse tarkoittaa, että elämä on ohi, vaan sitä voi vielä jatkaa iloisesti eteenpäin, jos vain niin haluaa. Hänen kanssaan on oikein mukava työskennellä ja hänen kanssaan pääsen myös ensimmäistä kertaa harjoittelemaan käsien hienomotoriikan harjoittelua ja parantamista, mikä on mahtavaa, koska pääsen oppimaan jälleen kerran jotain uutta.

Tällä viikolla pääsin myös leikkaussaliin seuraamaan tähystysleikkausta. Naiselle tehtiin sterilisaatio ja pääsin seuraamaan koko prosessia ihan siitä asti, kun potilas tuotiin leikkaussaliin ja siihen asti, että hän meni heräämöön. Ohjaajani kysyi vain ennen leikkaukseen menoa, että olethan syönyt ja juonut nyt hyvin, ettet vain ala voida pahoin ja pyörry siellä. Olin vain, että kyllä olen ja ei minulla mitään hätää ole, koska en reagoi koin helposti mihinkään vereen tai muuhun, mitä voin siellä nähdä. Lopulta olin melkein koko ajan vain hymykorvissa asti, koska se oli niin siistiä nähdä leikkaus ihan vierestä, vaikka se olikin vain tähystysleikkaus. Näin miten potilas valmisteltiin ja nukutettiin ja mitä kaikkea kyseinen leikkaus vaati. En nyt kirjoita itse leikkauksesta sen enempää, koska joku teistä lukioista voi olla herkkähipiäisempi kuin minä ja alkaa voida pahoin ja sitä en halua.

OT-Bitch (Occupational Therapis Bitch, Toimintaterapeutti ämmä, näin suoraan käännettynä) on se, joka on johdossa ja hallitsee tilanteen ja määrää asioiden tekojärjestyksen ottaen potilaan mielipiteen ja pyynnöt huomioon, koska asiakaslähtöisyys on tärkeää. On myös tärkeää, että toimintaterapeutti tietää asiansa ja osaa teorian tekojensa takana ja selittää sen potilaalle, jotta potilaskin pystyisi ymmärtämään, miksi teemme mitä teemme ja ettei se ole vain huvin vuoksi tekemistä. Näin ohjaajani kertoi minulle, kun hän kertoi OT-Bitch nimityksestä ensimmäisen kerran minulle. Olen myös täällä ollessani oppinut olemaan se OT-Bitch, enkä anna potilaan pomputtaa ja johtaa tilanteita, koska se on poissa potilaalta, eikä minulta, jos emme jotain tee tai jos en osaa selittää miksi teemme mitä teemme potilaalle. 

 

Tämän viikon perjantaina kaksi tanskalaista opiskelijaa lopettikin harkkansa sairaalalla, joten olen siellä nyt seuraavat kaksi viikkoa yksinäni. Vähän tylsää se tulee olemaan, koska tulimme hyvin juttuun ja oli aina mukava tauoilla päästä puhumaan heidän kanssaan, milloin mistäkin. Heidän viimeisenä päivänä söimme aamupalaa yhdessä ja keskustelimme harjoittelusta kokonaisuudessaan ja otimme yhteiskuvan ohjaajamme kanssa ja sitten heidän oli aika lähteä. Hieman haikein mielin hyvästelin jälleen kerran jonkun, koska asuntolalta on lähtenyt nyt jo kaksi opiskelijaa takaisin omiin maihinsa ja se on hieman vaikeaa hyvästellä heitä, koska olemme tulleet kuitenkin aika läheisiksi. Vielä ennen kuin itse lähden takaisin Suomeen, saan sanoa monet hyvästit eri vaihtareille ja sitten, itse sanoa hyvästit kaikille niille ketkä ovat jäljellä, kun itse lähden. En odota sitä kovin innolla, enkä usko, että kukaan muukaan odottaa asiaa iloisin mielin tai no erästä henkilöä ei tule ikävä ollenkaan. 

Tarmo Tare Karvanen tähän loppuun piristämään päivää.

Smile

 -Anna