Tervehdyksiä!

Mainitsin aiemmin, että sairaalalle oltiin viime viikolla tulossa tekemään auditointia, jonka perusteella toivotaan saatavaksi uutta laatusertifikaattia. Noh, auditointi tehtiin, mutta yllättäviin käänteisiin sitä ennen kuului muun muassa kaikkien harjoittelijoiden kadottaminen paikalta (sairaala on suuri, opiskelijoita yhteensä jos jonkin verran). Käytännössä tämä tarkoitti yllättävää vapaaviikkoa ja tuntien tekemistä takaisin tässä jälkikäteen.

Brysseliä, ei projektista, mutta liepeiltä

Hyödynsin vapaaviikkoani muun muassa tutustumalla turvatalossa toteutettavaan vapaaehtoisprojektiin Brysselissä. Löysin projektin järjestäjät kaupungin Serve the City-sivuston kautta ja mukaan pääseminen oli nyt mietittynä jopa yllättävän vaivatonta. En osaa sanoa päteekö maan vapaaehtoistoimintaan sen enempää, mutta muuten tuntuu että täällä aika moni asia on paperityömaapainin takana. Projektin kohderyhmänä ovat syystä tai toisesta elämässään hankalassa tilanteessa olevia ja siksi turva- tai asuinpaikkaa vailla olevia kaiken ikäisiä ihmisiä. Tällä kertaa tapaamisiin tuli etenkin turvatalon nuoria asukkaita, kuulemma päivät ovat tältä osin hyvin erilaisia keskenään.

Vapaaehtoiset käyvät viikoittain turvatalolla pelaamassa pelejä, keskustelemassa, tarjoamassa tukea ja kuuntelua. Vapaaehtoisista osa on toiminnassa mukana viikoittain, osa vähemmän säännöllisesti, mutta jokaisella tapaamiskerralla vastuuhenkilönä on paikala vakituinen henkilö, joka tuntee turvatalon ja sen toiminnan. Talon vapaaehtoistoiminnalla ei virallisesti ole tekemistä minkään terapian kanssa, mutta opiskelijalle se antoi paljon mietittävää toimintaterapeuttisesta näkökulmasta. Tapaamisissa vallitsi luottamuksellinen ja turvallisen tuntuinen ilmapiiri, jonka perusteella oli helppoa ymmärtää projektin positiivisia vaikutuksia sekä vapaaehtoisten että osallistujien näkökulmasta.

Loma!

Tällä viikolla piti olla ihan virallista syyslomaa, mutta sattuneista tuntiurakointisyistä se kutistui muutaman päivän Amsterdamin-matkan kokoiseksi. Ilahduttavaa oli joka tapauksessa! Ja harjoittelussakin on itse asiassa ollut virkistävää, kun hetken tauon jälkeen on helpompaa huomata myös omassa osaamisessa tapahtunutta kehitystä. ”Loman” jälkeen mielessä on pyörinyt harjoittelujakson pituus. Vaikka kolme kuukautta ei ole kovin paljon, on se kuitenkin tavallista harjoittelujaksoa pidempi aika. Tuntuukin, että yhdeksi vaihtoharjoittelun eduksi nousee sen keston mahdollistama erilainen kokemus (monestakin asiasta, mutta) esimerkiksi terapeuttisen vuorovaikutussuhteen luomisesta asiakkaiden kanssa. Asiakkaisiin ehtii tutustua kunnolla, heidän kuntoutuksensa vaiheissa ehtii olla mukana pidempään ja on ammatillisestikin motivoivaa huomata luottamuksen kasvavan mitä pidempään kunkin kanssa työskentelee.

Lopuksi syysterveisiä oheisilta kaupunkilaiskanoilta, jotka sopivasti ilahduttavat ja hämmentävät vastaan hiipiessään.

Viivi