Terkut Bergenistä!
Olen viipynyt täällä jo hyvän aikaa ja kerrottavaa olisi paljonkin, mutta ehkäpä kerron vain tärkeimmät.
Ensimmäiset kaksi viikkoa oli parasta Norjaa. Järjestimme talviaktiviteetteja
erityistä tukea tarvitseville ihmisille läheisellä laskettelukeskuksella Kvamskogen:ssa.
Kuljetimme paikalle kaiken suksista ja pulkista aina moottorikelkan
perävaunuihin ja pian meillä oli kaikki, mitä tarvittiin tekemään osallistujien
päivästä erityinen. Kaikki saivat kokeilla mäenlaskua, hiihtoa, frisbeegolfia,
moottorikelkan kyytiä, koiravaljakolla ajoa, sekä tietenkin nauttia paljosta lumesta,
ruuasta ja laavujen lämmöstä. Ei ihme, että se oli monille vuoden paras päivä.
Ne viikot tuntuvat kuitenkin jo kaukaisilta. Sen jälkeen on
ollut paljon koulutyötä; perehtymistä kodin esteettömyyteen ja vanhusten kotona-asumiseen,
teoriaa kädestä, lisää lastojen tekemistä sekä nyt alkavaa lasten
toimintaterapiaa. Melkeinpä kaikki aiheet, mitä opintojaksomme sisältää, on minulle
jo tuttuja Suomen kursseilta; vaikka milloinpa niitä olisi oppinut sataprosenttisesti.
Olen nauttinut siitä, että koulussa on paljon toimintaterapeuttien pitämiä
luentoja ja vierailuja ihmisten kodeissa. Kävimme muun muassa katsomassa taloa,
joka oli tehty pyörätuolin käyttäjälle, mutta joka näytti tuiki tavalliselta kodilta.
Meillä on ollut myös päivä, missä tutustuimme vanhusten kotona-asumista
helpottavaan teknologiaan kokeilemalla sitä itse. Nyt alkaneessa lasten
toimintaterapiassa perehdyimme käytännön kautta Sherborne menetelmään
temppuilemalla liikuntasalissa.
Sellaista tänne. Norja on huikea! Pää alkaa olla pyörällä
kaikista uusista malleista, joita yritän sisäistää ja koulutöistä, joita väsään
englanniksi. Aikaa jää silti kaikille ihanille ihmisille ja mielettömälle
luonnolle, jotka täällä ympäröi. Voi, kyllä suosittelen Bergeniä vaihtopaikkana!
Ihan harmittaa jo valmiiksi, kun tiedän, että kuukauden päästä tämä loppuu.
Terkuin, Annukka
Kommentit
Lähetä kommentti