Eka kokonainen viikko takana!

Hellurei vaan kaikille!

Ensimmäinen viikko on puoliksi taputeltu ja ensimmäinen potilas on löytynyt minulle! Sain tänään keskiviikkona tietää sen ja olin todella innoissani asiasta, koska vihdoin saisin oman potilaan ja pääsisin aloittamaan harjoittelun kunnolla. Tapaan potilaan huomenna ensimmäisen kerran. 

Tänään pääsin seuraamaan lastentoimintaterapeuttia kahden eri potilaan kanssa. Ensimmäisen kanssa tutkittiin lapsen hienomotoriikan toimintaa, tai no sen puutetta ja miten sitä voitaisiin lähteä parantamaan. Toimintaterapeutti suoritti AMPS testin ja seurasin sitä itse sivusta ja kirjoitin havaintoja ylös, joista keskustelimme toimintaterapeutin kanssa jälkeen päin. AMPS testi on siis Assesment of Motor and Process Skills eli siinä tarkastellaan potilaan päivittäisiä motorisia taitoja ja päivittäisiä prosessointi taitoja. Motorisiin taitoihin kuuluu kehon liikuttaminen ja asettaminen oikeisiin asentoihin, esineiden pitäminen, siirtäminen, ottaminen ja niiden kanssa toimiminen. Myös esineiden ja itsensä liikuttelu kuuluu motorisiin taitoihin. Miten liikkuu esineiden kanssa, onko liike sujuvaa ja tehdäänkö toiminnot järkevässä järjestyksessä. Lopuksi miten henkilö jaksaa tehdä asian alusta loppuun ja tekeekö sen kiireellä, normaalisti vai hitaasti. Prosessi taidoissa tarkastellaan myös, miten potilas tahdittaa tekemisensä ja miten potilas pitää ajatuksensa tehtävässä ilman turhaa haaveilua. Miten potilas käyttää tietämäänsä tietoa hyväkseen tehtävää tehdessä ja miten organisoi tapahtuman, tekemisen, tavarat ja asiat mitkä kuuluvat tehtävän tekoon. Tarpeen mukaan mukautuu tehtävään ja sen tuomiin uusiin asioihin. Tässä AMPS-testi lyhyesti selitettynä.

Toisen lapsen kohdalla pääsin näkemään, kuinka hankalaa lapselle on, se kun käsi on ollut kipsissä pitkään ja kipsi otetaan pois ja pitäisi taas alkaa käyttää kipsissä ollutta kättä. Lapsi ei ymmärrä asiaa samalla tavalla kuin aikuinen. Lapsi on oppinut olemaan ilman kättään ja ajattelemaan melkein, että sitä ei ole ja se saattaa olla isokin shokki lapselle, kun pitäisi taas alkaa käyttää kättä. Tänään lapsi oli hieman vasten hakoinen käyttämään kättään ja jopa ehkä hieman pelkäsikin käyttää sitä. Lasta piti rohkaista käyttämään kättä aika paljon ja tänäänkin toimintaterapeutti yritti enimmäkseen nähdä vain miten hyvin lapsi saa liikutettua kättään. Ihan ymmärrettävää, ettei lapsi halua käyttää kättään, koska ei ole pitkään aikaan käyttänyt ja se on kivuliasta liikuttaa sitä. Toisaalta on myös tärkeää saada käsi taas liikkumaan normaalisti ja lapsi käyttämään sitä. 

Meidät kaikki uudet opiskelijat esiteltiin henkilökunnan kokouksessa ja onneksi ohjaajani esitteli minut englanniksi, joten ymmärsin mitä hän kertoi muille. Onneksi sain poistua kyseisestä kokouksesta heti tämän jälkeen, koska en kuitenkaan olisi mitään ymmärtänyt siitä, kun en kerta tanskaa vielä niin hyvin ymmärrä. Juoksujalkaa lounaan syötyäni aloitimme klinikan pidon taas ja katsoimme toisen opiskelijan videon ja keskustelimme siitä. Ensi viikolla koittaa oma vuoroni ”piina” penkissä. Oman potilaani ensimmäinen tapaamiskerta sujui hyvin ja pääsin jopa puhumaan, koska hän ymmärsi englantia. Ensimmäinen tapaamis kerta meni siinä, kun ohjaajani haastatteli häntä ja itse seurasin sivusta, koska halusin tehdä sen näin ensimmäisellä kertaa, koska en ole oikein kunnolla itsenäisesti haastatellut asiakasta. Seuraavana päivänä oli tarkoitus seurata potilaan suihkussa käyntiä ja selvittää minkälaisia apuvälineitä potilas mahdollisesti tarvitsisi kotiutuessaan. Tämä suunnitelma laitettiin kuitenkin uuteen uskoon, koska saimme tietää seuraavana aamuna, että potilas kotiutettaisiin muutaman tunnin päästä ja emme ehtinetkään tekemään mitään. Loppupäivä menikin sitten siinä, kun seurasin toista opiskelijaa ja ohjaajani potilaan kanssa ja pääsin kuitenkin seuraamaan potilaan suihkussa käyntiä ja miten avustetaan potilas sängyltä ylös ja lattialle seisomaan ja siitä sitten kävelemään. 

Tämän seuraaminen oli erittäin mielenkiintoista, koska pääsin seuraamaan lähietäisyydeltä mitä se oikeasti on, kun potilasta pitää auttaa nousemaan ylös. Miten pitää huomioida se, että on itse ergonomisesti hyvässä asennossa, jotta ei loukkaisi itseään. Huomattavasti opettavaisempi kokemus nähdä se oikeasti käytännössä kuin koulussa vain tunnilla harjoitella luokkalaisten kanssa. Tässäkin kyseessä oli hieman isokokoisempi henkilö, jolloin oikeanlainen tapa oli tärkeää, koska itsensä loukkaaminen olisi ollut erittäin helppoa, jos oli vaikka koittanut nostaa ja avittaa selällään eikä jaloillaan. Myös potilaan seuraaminen suihkussa havainnollisti sen, että mitä kaikkea pitää ottaa huomioon siinä ja missä kaikessa potilaalla oikeasti voi olla ongelmia. Esimerkiksi suihkuun siirtymisessä, itse pesemisessä, kuivaamisessa, vaatteiden riisumisessa ja pukemisessa. Iltapäivällä lounaan jälkeen esittelimme portfoliomme ohjaajalle ja kahdelle muulle opiskelijalle ja keskustelimme niistä ja sen jälkeen käytiin seuraava viikko läpi ja sitten viikko loppuikin siihen ja seuraavaa viikkoa odotellessa. Ekan kerran portfolion kirjoittaminen oli mielenkiintoista ja loppujen lopuksi se oli vähän liian laaja ja joka puolella, joten ensi portfoliossa koitan keskittyä vain pariin asiaan kerralla, jotta siitä saisi järkevämmän. Siinä kun sitä esittelin, niin olin itsekin hieman sekaisin, että mitä ja missä, mutta kyllä se ensimmäiseksi kerraksi ihan hyvin meni ja seuraavalla kerralla osaan jo sitten paremmin. 

Auringon nousu

Älkää huoliko rakkaat lukijat kyllä minulla muutakin elämää on harjoittelun lisäksi. Ei ehkä paljoa, mutta jonkin verran kyllä. Tosin olin täällä Kööpenhaminassa kolme päivää ennen harjoittelun alkua, jolloin ehdin hieman tutustumaan kaupunkiin, jopa eksymään kerran ja löytämään Disney kaupan, joka oli aivan taivaallista. Olen siis suuri Disney fani ja tämän kaupan löytäminen oli oikeasti todella ihanaa ja ostoksiakin tuli jo tehtyä. Useampaan kertaan olen jo sinne tallustanut ja ihastellut kauppaa. Kaupasta löytyy hienoja puita, joissa on kuvia Disney leffoista ja niiden musiikkia soi siellä ja myös kaupan takaosasta löytyy pieni valkokangas, jossa esitetään Disneyn lyhytelokuvia. Itsehän siellä pikkulasten seurassa seisoskelin ja katselin niitä pätkiä. Muutenkin kaupunki on todella kaunis ja siellä on ihana vain kävellä vailla päämäärää ja katsella ympärilleen. Varsinkin aamuisin, kun aurinko on vasta nousemassa, kun olen matkalla sairaalaan, niin auringonnousut ovat olleet todella kauniita lähes joka päivä. Tämän näkeminen piristää päivää aina mukavasti ja tuo hymyn huulille jo heti aamusta.

Disney kaupan sisältä kuva yhdestä puusta

Ihan ensimmäisenä päivänä mentorini (tutori nimeä käytetään suomessa) oli minua vastassa lentokentällä, ihanasti kyltin kanssa jossa luki nimeni, mutta harmillisesti kaikessa jännityksessä unohdin kuvata tilanteen, mutta kyltti komeilee huoneeni seinälläni mukavasti. Kyseinen päivä meni siinä, kun etsittiin reitti asuntolalle ja juostiin ympäri kaupunkia syömässä, ruokakaupassa ja koittaen hankkia minulle korttia, jolla voisin kulkea junissa, busseissa ja metrossa. Kortti saatiin lopulta hommattua parin mutkan kautta ja sillä pääsen todella helposti kulkemaan. Pyöränkin saan lainaan harjoittelupaikan ohjaajaltani, jolla pääsen sitten kruisailemaan ympäri kaupunkia. Olen jo kerran polkenut kaupungilla lainatulla pyörällä ja kyllä oli ihan erilainen meininki kuin suomessa. Oli aivan ihanaa, että pyöräilijöille on tehty oma kulkuväylä autotien viereen, jossa saa rauhassa polkea omaan tahtiin.

Minä ja asuntolasta muutama tyyppi

Olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että päätin tulla asumaan asuntolaan. Kämppiksen kanssa samassa huoneessa asuminen ei ole ollut ruusuilla tanssimista, mutta kyllä se tästä, kunhan tottuu tilanteeseen, kun en kerta ole ennen jakanut huonetta kenenkään tuntemattoman kanssa. Tässäkin tapauksessa äitini totesi minulle ”et sä seisot vaik päälläs sen kolme kuukautta”, ja eipä hän kovin väärässäkään ole asian suhteen. Asuntolan tyypit ovat olleet mukavia ja heidän kanssaan olen ehtinyt käymään jo kaupungilla viettämässä iltaa ja ensimmäisenä viikonloppuna vietimme yhden tytön synttäreitä puistossa. Enpä ole ennen viettänyt kenenkään synttäreitä puistossa ja vieläpä piknik tyylisesti. Keittiössä ollessa on mukava päästä juttelemaan toisten kanssa ja vaihtamaan päivän kuulumisia. Ainakin tällä hetkellä tulemme kaikki toimeen toistemme kanssa, meitä on 18 tai 19 henkeä tässä rakennuksessa. 

Puistossa piknikillä asuntolassa asuvien tyyppien ja synttärisankarin omien kavereiden kanssa

Olen erittäin yllättynyt siitä, että tänne sopeutuminen tapahtui niin nopeasti. Olen ollut täällä melkein tasan kaksiviikkoa nyt ja olen jo sopeutunut tänne niin kuin olisin asunut täällä jo pidempään. Englannin kielen puhuminen ja kuuleminen tuntuu normaalilta ja se sujuu erittäin luontevasti ja ei tuota ongelmia. Tosin kun asioi ihan missä vain porukka tietenkin olettaa, että puhun tanskaa mikä aina johtaa siihen, että joko sanon takaisin vain english?, tai kerron, että ymmärrän vain englantia. Onneksi tähän asti kaikki ovat osanneet puhua englantia takaisin. 

Sydhavn

Nyt viikonloppuna menin Sydhavn-nimiseen kaupungin osaan hakemaan pyörää harjoittelupaikan ohjaajaltani ja voi, että se alue oli kaunista! Ajattelin vain siellä kävellessäni, että täällä olisi niin kaunista ja hienoa asua. Aluetta ympäröi vesi ja kerrostaloissa alimmasta kerroksesta asukkailla oli oma mini laituri veteen ja joillakin oli pieniä veneitä tai kajakkeja niissä kiinni. Asuinpaikkana kelpaisi todellakin myös minulle. Kerrostalotkin olivat suhteellisen uusia ja modernin näköisiä ja ne loivat omanlaisen ilmapiirin alueelle. 

Kattellaan sitten taas ensiviikolla mitä päivät tuovat mukanaan mitä tulee kirjoiteltua teidän lukioiden iloksi.

-Anna