Toimintaterapiaa ympäri maailman

Hellurei vaan kaikille! Party hard Älkää huoliko hengissä ollaan vielä! Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet hieman mielenkiintoiset. Ensin olin kipeänä koko viikon melkein ja oli aivan ärsyttävää vain istua tässä pienessä huoneessa ja ulos meni vain, jos tarvitsi apteekkiin tai kauppaan nopeasti juosta. Ehkä siitä teki pahempaa sen, että en ole tottunut vain makoilemaan 4 päivää putkeen ilman, että varsinaisesti pääsee ulos menemään ja onhan tässä myös se, että kämppis on suurimman osan ajasta myös samassa huoneessa. Enkä kyllä saanut univelkojakaan nukuttua pois, koska kämppis oli oma itsensä. Tulin siis kipeäksi flunssaan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ja maanantai aamuna 5.30 olo oli kuin kuolema olisi tullut ovelle kolkuttamaan. En edes muista, koska flunssani olisi ollut yhtä paha aiemmin. Siinä sitten auttanut muu kuin soittaa harjoittelupaikkaan ja ilmoittaa, että ei kyllä nyt onnistu sinne tulo. Keskiviikkona päätin oloni olevan tarpeeksi hyvä, että kokeil...

Nyt jo neljäs päivä takana täällä, ai kauhee ku menee aika nopeesti ! Tultiin tänne siis torstaina ja saatiin viikonlopun aikana tutustua kaupunkiin rauhassa ja toipua jet lagista. Viikonloppuna ehdittiin käymään Stanly Parkissa kävelemässä ja Metrotownissa Kanada BC:n suurimmassa ostoskeskuksessa shoppailemassa. Ollaan kuljettu täällä oikeastaan pelkästään julkisilla, pääasiassa busseilla ja Skytrainilla. Skytrain on automaattisesti toimiva metro. Metroissa ei siis ole kuskeja ollenkaan, vaan jokainen vaunu on varattu matkustajille.  Mielestäni täällä julkisessa liikenteessä on panostettu tosi hyvin esteettömyyteen. Busseissa on etuosissa erillinen tila (Priority Seating Area), joka on varattu pyörätuolia tai muita liikkumisen apuvälineitä käyttäville. Kuitenkin jos bussissa ei ole tällaisia henkilöitä, saavat muut käyttää tilaa vapaasti. Ihmiset ovat täällä tosi kohteliaita ja antavat heti tilaa esimerkiksi vanhuksille, jos istumapaikat ovat täynnä. "Take a moment to remem...

Saavuin Senegaliin keskelle vuoden toisiksi suurimman juhlan, Tabaskin, valmisteluja. Alkuperäinen suunnitelmani yöpyä ensimmäinen yö pääkaupungissa, Dakarissa, ystävieni luona ja matkustaa sitten seuraavana päivänä 80 kilometrin päässä sijaitsevaan työskentelykaupunkiini Thièsiin osoittautui sittenkin hieman haastavaksi vaihtoehdoksi. Juhlan alla kaikki kulkuneuvot olisivat aivan täynnä porukkaa ja tiet muutenkin ruuhkaiset, joten yksin matkustaminen kaikkine tavaroineni ilman senegalilaista puhelinliittymää olisi varmasti ollut aikamoinen lisäseikkailu kaiken muun matkaamisen päälle. Olin siis hyvin iloinen, että thièsiläinen ystäväni tuli minua sinä iltana lentokentälle vastaan ja sain rauhassa laskeutua viikonlopun paikoilleni ennen kaikkea sitä ties mitä oli tulossa. Huoneeni kaikessa kauneudessaan Olin ennen matkalle lähtöäni sopinut molempiin kaupunkeihin, Thièsiin sekä Fatickiin, itselleni majapaikat paikallisista tutuista perheistä. Thièsissä sain asua...

UMA = Universidad de Málaga! Kirjoitin viime tekstissäni siitä, kuinka motivoitunut ja intona olen ollut koulusta. Vertasin hieman koulujärjestelmää Suomen ja Espanjan välillä ja kerroin mitä teimme yhdellä käytännön tunneista sekä millaista tunneilla on olla opiskelijana. Nyt haluan kertoa teille lisää, sillä teimme jotain, mitä tiedän, ettei Suomessa toimintaterapeuttiopiskelijat pääse oppimaan koulussa käytävien kurssien puitteissa! Yksi kursseista, jota käymme vuosikurssini kanssa tällä hetkellä, on Neurologian kurssi. Käymme kurssilla läpi toimintaterapian muotoja ja sen hyödyntämistä neurologisesti vammautuneiden asiakkaiden kanssa. Ajattelin ensin kurssin olevan kertausta asioille, joita olemme Suomessakin jo käyneet läpi, mutta onnekseni olin täysin väärässä! Tottakai osa aiheesta on minulle jo ennestään tuttua, mutta suomeksi olemassaoleva pohja oikeastaan auttaa syventymään aiheeseen todella näppärästi. Aihe, jota emme, ainakaan tietääkseni, käy läpi toimin...

Moi! Mun nimi on Hanna ja olen viimeinen meistä syksyllä ulkomaille lähtevistä opiskelijoista. Matkakohteena on Kanada ja kaupunkina Vancouver, jossa vietän seuraavat kolme ja puoli kuukautta työharjoittelussa uuden työkaverin Suvin kanssa. Työpaikkana on Kanadan Suomikoti, joka on siis vanhainkoti henkilöille, jotka asuvat Kanadassa ja omaavat joko suomalaisia tai virolaisia sukujuuria. Menen työharjoitteluun CIMO järjestön kautta, josta kerron myöhemmin vähän lisää. Harjoitteluun haku oli keväällä 2016.  Ollaan nyt vietetty täällä yksi päivä, alla kuvia kävelylenkiltä joka tehtiin lähellä olevan joen varrella. Täytyy sanoa, että tykkään ! Fraser- joki Tällä hetkellä kello on kuusi aamulla ja aikaero vuoksi olen ollut neljästä asti hereillä... Suomessa kello on siis about neljä iltapäivällä. Voisin vaikka vähän kertoa matkasta tänne. Lähdettiin Suvin kanssa Suomesta Lontooseen, jossa oli yksi koneen vaihto ennen Vancouveria. Lennettiin Lontooseen Finnairin k...

Kuulin ennen tänne tuloa, että Belgiassa vaihdossa ollessa kirjallisia töitä tulisi tehtäväksi runsaasti ja tähän mennessä on käynyt selväksi ainakin se, että totta puhuttiin! Blogi on siis jäänyt heti alkuun hetkeksi taka-alalle vastaanottavan koulun raportteja kirjoitellessa. Nyt olen tietääkseni saanut suurimman osan alta pois ja ensimmäinen arviointikeskustelu odottaa hieman jännittynyttä opiskelijaa huomisaamuna. Sairaalan pääpiha aamuhämärässä Mutta, palatakseni harjoitteluviikkojen havaintoihin ja ajatuksiin. Antwerpenissä on ihmisiä yli 160:sta kulttuurista ja sen huomaa täällä puhuttavissa kielistä kaikkialla, eikä keskusta-alueen sairaala todellakaan ole poikkeus. Hollanti on toki kielialueesta johtuen yleisimmin käytössä, mutta pystyäkseen kommunikoimaan päivittäisistä toimintaterapia-asiakkaista edes suurimman osan kanssa, pitäisi lisäksi osata englantia, ranskaa, saksaa, espanjaa, puolaa, venäjää, arabiaa ja portugalia. Ikäväkseni on myönnett...