Lämpimään lähtö mielessäin

Palataanpa ajassa hiukan taaksepäin.. Muistelen, että minua taidettiin jossain kohtaa koulun puolesta pelotella oman vaihtoharjoittelupaikan hankkimisesta ja siihen liittyvästä työmäärästä. Kuitenkin ollakseni rehellinen en aivan muista, oliko työtä loppujen lopuksi kuinka paljon. Voi hyvin olla, että sähköpostien kirjoittaminen ja paikkojen tiedusteluun käyttämäni energia on jäänyt mielessäni kaiken muun viime keväänä kokemani stressin alle. Sain nimittäin silloin mahdollisuuden nopeuttaa opintojani toteuttamalla harjoittelun koulumme lasten toimintaterapiaklinikalla muiden opintojen lisäksi. Luulen siis, että kaiken muun kevään työmäärän päälle vaihtopaikan säätäminen oli minulle vain rentouttavaa vapaa-ajan viettoa sähköpostien parissa. Ja voinpa myös todeta, näin sivusta seuranneena, että koulun kautta saatujen paikkojen hankkiminen kaikkine lomakkeineen vaikutti minusta paljon työläämmältä kuin oma prosessini. Mielestäni riippuu paljolti omasta luonteesta, kannattaako vaihtoon hakea omien vai koulun linkkien kautta. Molemmissa tapauksissa on kuitenkin olemassa kaikki mahdollisuudet onnistuneeseen vaihtoon!

Toki aikaahan paikan hakemiseen kyllä meni koko kevät, ja varsinkin kun tarvitsi ensinnäkin alkaa metsästämään toimintaterapiaharjoitteluun soveltuvaa paikkaa kohdemaasta, mikä ei ollut aivan itsestään selvää. Sain ilokseni Senegalissa asuvilta ja terveysalalla työskenteleviltä tutuiltani vihiä muutamista paikoista ja aloin kirjeenvaihtoon ranskaksi. Muistan, että kirjoituskielen vaihtaminen tarkoitti hieman pidempiä istuntoja sähköpostissa, mutta kun alkuun olin päässyt, ei kieli enää tuottanut ongelmia. Toisaalta oman paikan hankkiminen vaati erittäin paljon epävarman tilanteen sietokykyä ja kärsivällisyyttä. Oli välillä muutamia hetkiä, jolloin tuntui ettei harjoittelua ulkomailla tule koskaan edes tapahtumaan. Onneksi tunsin jo osittain tulevan harjoittelumaan kulttuuria ja tiesin, että uskoa ei kannata menettää, vaikkei vielä viikkoa ennen lähtöä olisi aivan varma vastaanottavan tahon mielipiteestä..

Suosittelen ilman muuta rohkeasti oman paikan hankkimista, jollei koulun valmiista vaihtolistasta löydy juuri sitä sopivaa kohdetta. Itselläni oli henkilökohtaiset syyt taustalla ja toivoin pääseväni käyttämään työkielenä ranskaa, mikä ei olisi ollut mahdollista koulun tarjoamien paikkojen puitteissa. Halusin Senegaliin lisäksi monestakin syystä, mutta yksi tärkeimmistä valintaani vaikuttavista tekijöistä oli kaipuu entiseen lapsuuden kotimaahan. Vaikka olenkin asunut jo useamman vuoden Suomessa, on sydämessäni suuri yhteys tänne. Mietin usein, millaista olisi asua ja työskennellä täällä nyt aikuisena, tällä tavalla omalähtöisesti. Jännäähän tämä on ja aivan erilaista elämää kuin silloin lapsena, kun olin/sain olla vanhempien kaitsettavana. Minua kiinnosti myös tulevaisuuden kannalta saada tulla tutustumaan maan työllisyystilanteeseen tulevan toimintaterapeutin näkökulmasta. Kenties voisin joku päivä työllistyä täälläpäin, ainakin joksikin aikaa. Haluan kuitenkin vielä painottaa, että ilman kohdemaan kielitaitoa ja edes jonkinlaisia kontakteja, minunkin olisi ollut paljon hankalampaa löytää hyvää harjoittelupaikkaa.

Kesäloman päättyessä ja koulun taas alettua kaksi viikkoa ennen lähtöä, aloin vihdoin kehossanikin tuntea, että tämä todella tapahtuu! Huomasin käyväni hiukan ylikierroksilla lähtöä järjestellessäni vaikka tiesin, että kaiken oli tarkoitus ainakin paperitasolla olla hoidossa. Omalla tavallaan nautin lähdön sekasortoisesta tunnelmasta, mutta käytännössä se aiheutti sen, etten pysynyt paikoillani ja selostin ääneen suurimman osan tekemisistäni. Listoja listojen perään, sitä tuli harrastettua:

- vaihdossa tehtävien töiden selvittäminen

- vaihdon alle jääväät kurssit ja tunnit sekä niiden korvaaminen

- opinnäytetyö aiheen pohtimista ja tiedustelua

- vielä kaikkien vaihtopapereiden tarkistaminen

- bussi- ja lentoliput, passi, rokotukset, rahat ja puhelimet

- viestejä Senegaliin, saapumisajankohdan muistuttaminen

- pakkaaminen, tuomiset ja onhan kaik oleellinen tulossa mukaan

- Suomen asuntoni asukin perehdyttäminen kakluuniremontteineen

- olihan noita ja hunajasatoakin purkittelin vielä viimeisinä öinä…

Ja sattuipa vielä juuri pari päivää ennen lähtöä, että pyykkinaruilta vietiin suurin osa matkalle pesemistäni vaatteista. Siinä vaiheessa ei enää voinut muuta kun nauraa tapahtumalle samalla kun kirjoittelin rikosilmoitusta ja ompelin pari lisähametta mukaan matkalle. Lopulta pääsin oikein menestyksekkäästi perille yli vuorokauden matkanteon jälkeen Turusta Thièsiin. Enkä ollut unohtanut kuin yhden, vähän vaan oleellisen tavaran, nimittäin ranska-suomi-sanakirjan.. Mutta olin näköjään vahingossa päättänyt pärjätä ilman!

Seuraavaksi taas tarinaa saapumisesta ja ensimmäisen viikon tuntemuksista!

** Rebekka **