Kyl mä tääl viel oon

Hellurei vaan kaikille!

Party hard

Älkää huoliko hengissä ollaan vielä! Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet hieman mielenkiintoiset. Ensin olin kipeänä koko viikon melkein ja oli aivan ärsyttävää vain istua tässä pienessä huoneessa ja ulos meni vain, jos tarvitsi apteekkiin tai kauppaan nopeasti juosta. Ehkä siitä teki pahempaa sen, että en ole tottunut vain makoilemaan 4 päivää putkeen ilman, että varsinaisesti pääsee ulos menemään ja onhan tässä myös se, että kämppis on suurimman osan ajasta myös samassa huoneessa. Enkä kyllä saanut univelkojakaan nukuttua pois, koska kämppis oli oma itsensä. Tulin siis kipeäksi flunssaan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ja maanantai aamuna 5.30 olo oli kuin kuolema olisi tullut ovelle kolkuttamaan. En edes muista, koska flunssani olisi ollut yhtä paha aiemmin. Siinä sitten auttanut muu kuin soittaa harjoittelupaikkaan ja ilmoittaa, että ei kyllä nyt onnistu sinne tulo. Keskiviikkona päätin oloni olevan tarpeeksi hyvä, että kokeilen torstaiaamuna heräämistä ja lähtöä harkkaan, mutta eipä se onnistunut vielä silloin, että perjantaina vasta olin tarpeeksi terve mennäkseni harjoitteluun. Harjoittelupaikkani ohjaaja ja kaksi muuta oppilasta olivat jo huolissaan minusta, koska olin niin kauan poissa flunssan vuoksi, itse en sitä mitenkään maata järisyttäväksi nyt ajatellut, koska se oli ihan vain flunssa.

En ole ikinä myöskään tullut noin nopeasti kipeäksi. Yleensä on joitain ”varoitus” merkkejä pari päivää ennen kuin flunssa iskee. Nyt se vain tapahtui yön aikana. Toisaalta epäilen, että kroppani vain ilmoitti, että ei kestä tätä koko aikaista väsymystä ja suurta stressiä ja ilmoitti, että nyt on aika ottaa iisimmin. Kirjoitin myös perjantaiksi portfolion niiden 4 päivän aikana, kun olin kipeä ja sitäkin toiset opiskelijat ihmettelivät, että mitä sinä nyt, jotain hommia teet, kun olet kipeä? Tähän totesin, että näin mä aina teen, en mä osaa olla paikoillani edes kipeänä. 

Tuonne ihan ylös asti kiipesimme

Tämän episodin jälkeen veljeni tulivat vierailemaan ja koko viikko meni heidän kanssaan tehdessä asioita ja päivät toki olin sairaalalla harjoittelua tekemässä ja iltapäivät ja alkuillat juoksin veljieni kanssa ympäri Kööpenhaminaa. Kävimme Christianiassa ja se oli erittäin mielenkiintoinen alue, koska se on Kööpenhaminan keskustassa vapaaksi kaupungiksi julistautunut alue ja siellä liikkuu huumeita ja sen alueen pääkadulla meillekin koitettiin myydä kannabista. Ei ole mielenkiintoinen siksi, että siellä liikkuu huumeita vaan siksi, että se on niin erilainen kaupunginosa mihin on tottunut. Se oli vähän kuin ghetto aluetta. Siellä oli myös omat säännöt mitä tuli noudattaa oman turvallisuuden vuoksi ja yksi niistä oli, että ei saa juosta, koska se aiheuttaa paniikkia. Juuri kun, olimme kävelemässä sieltä pois, niin joku jätkä juoksi ihan täysillä sinne ja me oltiin vain veljien kanssa, että joo-o, onneksi tultiin juuri sieltä pois. Siellä alueella oli myös ammuttu jotain juuri muutama viikko sitten. Tämän alueen vieressä oli Vor Frelsel kirkko, jonka torniin kiipesimme kaksoisveljeni kanssa. Portaat vain kapenivat ja pienenivät huippua kohden. Kyllä siellä oli kiipeämistä sisällä ja ulkona pääsi kiertämään tornin huippua. Korkealla oltiin ja, koska pelkään korkeita paikkoja, niin oli se aika paha paikka minulle. Kirjaimellisesti olin kaksin käsin kirkontornin seinässä olevassa noin 2 sentin levyisessä pienessä reunassa kiinni, kun seisoin ja liikkuessa pidin kaiteesta ja seinästä kiinni. Kaksoisveljeni vain roikkui kaiteen yli hieman ja mietti, että mitä jos puhelin nyt tippuisi, koska hän otti kuvia. Itsehän en mennyt kaiteen reunalle sitten ollenkaan tai edes kuvia ottanut, mutta onneksi kaksoisveljeni otti. Maisemat olivat kyllä sen kiipeämisen ja pelkäämisen arvoisia. Torni siis nousee 90 metriin ja portaita sinne pitää kiivetä yhteensä 400, joista viimeiset 150 kiertävät tornin huippua ulkopuolella ympäri. 

Näkymät kirkon tornista

Tivolin vieressä olevassa Build-A-Bear workshop kaupassa tuli käytyä ja siellä Star Wars nallen tein ja puin sopivaan vaatetukseen ja nalle myös soittaa Star Wars leffojen tunnaria. Itse tivolissa kävimme kaksi kertaa, ensimmäisellä kertaa muiden vaihtareiden kanssa syömässä ja toisella kertaa ihan kiertämässä ja yhdessä laitteessakin jopa. Aika oli sen verran kortilla, että enempää ei ehtinyt käymään läpi laitteita silloin. Laitteista valitsimme tietenkin sen, joka menee korkeimmalle eli Star Flyerin se nousee 80 metriin. Näkymät olivat illalla mahtavat ja tuuli oli kova ylhäällä ja sinä päivänä ei edes ollut oikeasti kova tuuli muuten. Sieltä näki koko tivoli alueen ja pitkälle ja joka puolelle Kööpenhaminaa. Kyllähän siellä korkealla ympäri pyörien hieman hirvitti ja turvakaiteesta tuli pidettyä rystyset valkoisena kiinni, mutta en ole ennenkään antanut korkean paikan pelkoni estää mitään ja en varmasti anna jatkossakaan. Kyllä sen hetkellisen paniikin, pelon ja ahdistuksen kestää, kunhan ei yksin ole. 

Harjoittelussa tällä viikolla minulla oli kaksi potilasta ja toiselle tein ihan haastattelun ja toisen kanssa keskusteltiin enemmän vain apuvälineistä ja mitä hän voisi tarvita. Jälleen kerran toinen heistä oli eristyksessä, mikä tietenkin edelleen on hieman epämukavaa minulle, mutta eipä se siitä eroa, että vieläkin teen havainnointeja potilaista, kun he ottavat suihkuja ja pukeutuvat. Harjoittelussa myös kahdella tanskalaisella opiskelija tovereillani oli loppunäyttö jo ja minulla sitä siirrettiin 2 viikolla, koska olin kipeänä ja missasin melkein viikon harjoittelusta ja en siten ollut vielä täysin valmis näyttöön. Sen paniikinsekaiset tunteet heistä pystyi aistimaan niin hyvin, että itseäkin alkoi jännittää, vaikka minun ei tarvinnut sitä vielä tehdä. Loppupaperi piti kirjoittaa ja siinä selittää eri asioita, mutta siitä kerron sitten tarkemmin, kun se on lähempänä ja olen itse kirjoittanut kyseisen paperin. Tällä viikolla kuvattiin myös toinen klinikka minusta ja se oli edelleen yhtä kauheata ja nyt joudun odottamaan maanantaihin asti, että se käsitellään. 

Noituuden harjoittelu ei ihan onnistunutkaan

Tähän väliin tämmöinen nopea päivitys mitä kahden viimeisen viikon aikana on tapahtunut. Hyvät uutiset jätin näin loppuun. Viikon päästä pääsen vaihtamaan huonetta ja pääsen nukkumaan enemmän kuin vain vajaat 5 tuntia yössä ja sitä odotan jo innolla. 

-Anna