Toinen tervehdys Belgiasta!

Kuulin ennen tänne tuloa, että Belgiassa vaihdossa ollessa kirjallisia töitä tulisi tehtäväksi runsaasti ja tähän mennessä on käynyt selväksi ainakin se, että totta puhuttiin! Blogi on siis jäänyt heti alkuun hetkeksi taka-alalle vastaanottavan koulun raportteja kirjoitellessa. Nyt olen tietääkseni saanut suurimman osan alta pois ja ensimmäinen arviointikeskustelu odottaa hieman jännittynyttä opiskelijaa huomisaamuna.

Sairaalan pääpiha aamuhämärässä

Mutta, palatakseni harjoitteluviikkojen havaintoihin ja ajatuksiin. Antwerpenissä on ihmisiä yli 160:sta kulttuurista ja sen huomaa täällä puhuttavissa kielistä kaikkialla, eikä keskusta-alueen sairaala todellakaan ole poikkeus. Hollanti on toki kielialueesta johtuen yleisimmin käytössä, mutta pystyäkseen kommunikoimaan päivittäisistä toimintaterapia-asiakkaista edes suurimman osan kanssa, pitäisi lisäksi osata englantia, ranskaa, saksaa, espanjaa, puolaa, venäjää, arabiaa ja portugalia. Ikäväkseni on myönnettävä, että vaikka hollantia alan hiljalleen hieman oppia, aika moni edellä mainituista kielistä ei kovasta yrityksestä huolimatta varmasti luonnistu vielä harjoittelun lopuksikaan. Aikamoista kikkailua kommunikointi tosin on toisinaan varsinaisillekin työntekijöille, mikä on ehkä ihan vähän lohduttavaa harjoittelijalle, muttei varmaankaan työntekijöille itselleen, saati potilaille. Tulkkeja en ole toistaiseksi nähnyt kertaakaan, mutta monilla asiakkailla on apuna mukana omaisia tarpeen vaatiessa.

Odotusaula ennen aamuruuhkaa

Suurimman osan työpäivistä vietän terapiatilassa kuntoutusosastolla. Valtaosalla sinne tulevista asiakkaista on haasteita olkapään, ranteen tai käden alueilla tai tasapainon kanssa, päädiagnoosi on yleensä ortopedinen, toisinaan neurologinen. Väliin mahtuu kuitenkin päivästä riippuen monenlaista. Kotoaan tulevien asiakkaiden lisäksi terapiatilaan tuodaan myös potilaita vuodeosastoilta.

Vuodeosastoilla toimintaterapeuttien työ koostuu neurologisten ja tarvittaessa pneumologisten potilaiden arvioinneista ja lyhyistä terapiainterventioista. Neurologiset potilaat ovat sairaalassa yleensä vain noin viikon ennen siirtymistään kuntoutukseen muualle ja heidän terapiatavoitteensa ovat sen mukaisesti kokonaisuuksina melko pieniä, kuten sängyssä kääntymistä, istumaan nousua tai lähtötilanteesta riippuen esimerkiksi itsenäinen wc-käynti. Käytössä ei ole toimintaterapian omia arviointimenetelmiä, keinoina käytetään täällä vapaata haastattelua, sekä itsestä huolehtimisen toimintojen tai terapiatilassa tehtävien täsmäharjoitusten havainnointia. Edellä mainitun lisäksi toimintaterapeutit käyvät ortopedisellä vuodeosastolla antamassa kotiin lähteville potilaille neuvoja arkipäivän toiminnoista suoriutumiseen olkapää-, polvi- ja lonkkaproteesileikkauksen jälkeen.

Kolmannen osan tämän osaston toimintaterapeuttien työstä muodostaa ergonomiaoppituntien pitäminen asiakkaille, joilla on niska- tai selkävaivoja. Oppitunnit ovat osa selkä- ja niskakoulukokonaisuutta, jota toteutetaan jatkuvana ryhmämuotoisena kurssina yhdessä fysioterapeuttien kanssa. Mutta tähän palailen ehkä tarkemmin toiste.

Juuri nyt kuntoutusosastolla on meneillään muutto uusiin tiloihin. Toiminta siirtyi tämän viikon alusta lähes kokonaan ja meno on vielä ajoittain hieman sekasortoista. Valloillaan olevaa sekavuutta ja yleistä stressailua lisää ensi viikolla tapahtuva auditointi, jonka perusteella sairaala hakee uutta kansainvälistä sertifikaattia. Valmistautuminen on aloitettu vuosi sitten. Tiloja sekä hygienia-, turvallisuus-, ja muita toimintamalleja on siis hiottu kuntoon jo hyvä tovi. Ensi viikkoa odotellessa!

Viivi